Cherbourg

Lähdin eilen aamulla suurin toivein Cherbourgiin. Ajattelin, että se olisi jotenkin erikoisen viehättävä kaupunki, koska olin nähnyt siellä filmatun elokuvan, "Les Parapluiers de Cherbourg",
kolmeen kertaan, kolmen eri tytön kanssa Hyvikäällä elokuvateatteri Aulassa. Se oli fimattu muistaakseni vuonna 64. ja ohjaaja oli Jacques Demy ja musiikin oli säveltänyt Michel Legrand, ja se oli ensimmäisiä värielokuvia. Mutta se oli myös ensimmäinen näkemäni elokuva, jossa kaikki repliikit laulettiin. Ja se oli niin erikoista, että ekalla kertaa, ajattelin, että mitäs tämä on, pitäiskö lähteä pois, kun tämä on niin outoa. Mutta ónneksi en lähtenyt, sillä kuten sanoin, tulin sen myöhemmin katsoneeksi 3 kertaan.

Kävin myös satamassa olleella Helenalla tapaamassa tuttuja. Ja alunperin minun piti myös ottaa mukaani sinne jättämäni pari kassia, mutta niitä olikin 3, joten katsoin parhaaksi, kapteenilta kysyttyäni, jättää ne edelleen Uuteenkaupunkiin.

Otin kuvan Cherbourgista, jossa Helena on Casinon edessä, ja muutaman junasta paluumatkalla Pariisiin. Menomatkalla junan ikkunat olivat niin likaisia, että niistä tuskin näkyi ulos.

Pariisiin

Lähdin aamulla San Sebastianista paikallisjunalla Hendaiaan, Ranskan puolelle, matka kesti noin puoli tuntia. Siellä odotti yllätys. Kun menin SNCF:n lippuluukulle ostamaan TGV-junaan lippua, niin tiskillä oli lappu, jossa sanottiin, että kaikki Pariisiin menevät TGV-junat ovat täynnä.
No, tätä se vielä puuttui ajattelin. Pääsiäinen varmaan vaikuttaa. Ja aloin jo epäillä, että Neitsyt Maria on vihdoin hylännyt minut. Kyselin virkailijarouvalta, että milloin olisi tilaa, ja hän sanoi, että vasta huomenna. Sitten hän kuitenkin aikansa tietokonetta näpyteltyään kertoi, että tänä iltana olisi sittenkin yksi mahdollisuus, eli paikallisjunalla Bordeauxiin, joka lähtisi täältä kello 16, sitten vaihto toiseen junaan ja Pariisissa olisin keskiyöllä. No, ei kai tässä muukaan auta ajattelin, ja maksoin lipun hinnan 143 euroa.

Ehdin jo ajatella, että koko päivä menisi hukkaan täällä, mutta sitten huomasin aseman nurkassa automaattisen lipunmyyntikoneen. Menin piruuttaan kokeilemaan sillä, että jos kuitenkin jostain TGV- junasta vielä löytyisi paikka. Ja kyllä, kone sanoi, että parin tunnin päästä suoraan Pariisiin menevästä junasta löytyy yksi paikka 1. luokassa. Lisäksi muistin, että Ranskassakin seniorit saavat alennusta, mutta sitä varten on ostettava oma kortti. Kävin välillä virkailijalta kysymässä saisinko täältä semmoisen kortin, ja onnistuisihan se. Mutta kone ei meinannut millään hyväksyä luottokorttiani, sain ainakin 5 kertaan aloittaa kaiken alusta, mutta lopulta se sylkäisi sisuksistaan valmiin ensiluokan junalipun minulle ja vain 94 eurolla. Voitonriemuisena menin lippua heilutellen virkailijan luo, joka oli aivan äimän käkenä siitä, että kone oli löytänyt minulle paikan, vaikka hän oli minulle moneen kertaan vakuuttanut, ettei niitä ole.
"Carte Senior" tosin maksoi 56 euroa, mutta se on voimassa vuoden, ja kun virkailija palautti erotuksen 87 e, niin maksoin tästä 1. luokan lipusta vain 7 euroa enemmän kuin 2.luokan lipusta.

Mutta tietenkin olisin nyt saanut sen seniorialennuksella puoleen hintaan.

Mitä opimme tästä:KOSKAAN EI KANNATA HETI LUOVUTTAA, VAAN AINA KANNATTAA KOKEILLA KAIKKIA MAHDOLLISUUKSIA!

Kun kävin ravintolavaunussa, niin huomasin, että 2. luokassa oli aika ahdasta, mutta minulla oli 1. luokassa ruhtinaalliset tilat, sillä koko 4 hengen looshi oli yksin minun aina Bordeauxiin asti.
Vasta sieltä juna täyttyi. Olin Pariisissa kello16.10, eli juna oli vain 10 minuuttia myöhässä.

Montparnassen asemalla maalaispojalla meinasi mennä sormi suuhun. Vaikka olen 3 vuotta sitten ollut siellä viimeksi, niin pyörin ainakin puoli tuntia siellä, ennenkuin löysin tieni metroon.

Otin matkalla muutaman kuvan junan ikkunasta, ja pari perillä Pariisiissa.

Donostia/San Sebastian

Lähdin aamulla Bilbaosta Donostiaan eli San Sebastianiin, edellinen on sama kaupunki baskiksi ja jälkimmäinen espanjaksi. Bussi oli aivan täynnä, ja tällä kertaa viereeni sattui nuori kaveri, joka puhui vain espanjaa, ja näpräsi koko ajan ilmeisen uutta iPhoneaan. Sain sen verran selville, että hän oli ammatiltaan muusikko, kitaristi, ja löysimme yhden yhteisen suosikinkin, eli Django Reinhartin. Tiesin, että Djangolla oli toisessa kädessään vain kolme sormea, mutta kummassa? Yritin kysellä tätä vierustoveriltani, mutta en saanut selvää hänen vastauksestaan.

Otin taas muutaman kuvan bussin ikkunasta, ja muutaman sateisesta San Sebastianista.
Aikomuksenani on huomenna lähteä junalla Ranskaan. Ensin paikallisjunalla Hendayen raja-asemalle, ja sitten TGV:llä Pariisiin.

Iltapäivällä kävin kävelemässä kaupungilla, kun sade oli loppunut ja aurinko paistoi. Huomasin, että tämähän on oikea satamakaupunki. Mikähän se valtava putki sen vihreän kalastusaluksen kyljessä oikein on? Otin muutaman kuvan satamasta vanhan kaupungin takana.

Kaunotar ja kulkuri

"I just met a girl named Marta, and suddenly that name will never be the same to meeee" näin se on, kun ihminen rakastuu, hänestä kuoriutuu yhtäkkiä runoilija. Näin on varmaan käynyt Leonard Bernsteinillekin, kun hän sävelsi tuon laulun, kylläkin Mariasta. Mutta minä tapasin tänään Martan, ja uskallan sanoa, että hän kaunein nainen, jonka olen kohdannut (tietysti lukuunottamatta vaimoani nuorena).
Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, mutta valitettavasti vain minun puoleltani, eli vähän yksipuolistahan se siis oli. Mutta on ihanaa rakastua vähintään kerran päivässä. Eli laulun sanoin "rakastua voi monta kertaa, rakastaa kerran vain", tuo kuulostaa aika deterministiseltä, mutta näin on sanottu Emmerich Kahlmanin Mustalaisruhtinattaren eräässä laulussa. Eli toisin sanoen, se oli varsinaista matkarakkautta, sitä kesti vain puolentoista tunnin matkan Logronosta Bilbaoon.
Martan pappa ei ole kovin köyhä, sillä Marta opiskelee parhaillaan yksityiskoulussa Sveitsissä, hän on matkustellut viime vuonna Australiassa, ja lähtee kohta Intiaan.

Vaikka minulla oli näin kaunista matkaseuraa, niin ehdin silti ottamaan muutaman kuvan, joista näkyy kuinka Riojan alavat viinimaat, vuoret vain taustalla, muuttuvat Bilbaoon tultaessa aika jyrkkärinteisiksi vuoristomaisemiksi.
Bilbao on nykyaikainen suurkaupunki, mutta kaunis sellainen, ja vihreä, jopa raitiotiekiskojen välissäkin kasvaa ruohoa ja päivänkakkaroita.

Ja kulttuuriakin on taas harrastettu. Kävin tänään Guggenheimin museossa, jonka sisäänkäynnin edessä oli "kukkahauva".

Logrono, Semana Santa

Lähdin pitkänperjantain aamuna Bilbaosta Logronoon, koska 3 vuotta sitten ollessani pyhiinvaelluksella, Logronon Cerveceria Gambrinus oli jäänyt mieleeni ihanteellisena tapas barina, missä oli paljon erilaisia tapaksia ja viinejä. No, olihan niitä, mutta itse asiassa Bilbaon baareissa niitä oli oikeastaan vielä enemmän, joten vähän turha reissu, koska unohdin kännykkänikin Bilbaoon. Semana Santa, pyhä viikko, on näköjään nimitys, jota täällä käytetään pääsiäisestä.

Joten huomenna menen takaisin Bilbaoon hakemaan puhelimeni ja syömään aivan yhtä hyviä tapaksia ja aivan yhtä hyviä viinejä kuin täällä Logronossa.

Mutta kolme vuotta sitten ollessani täällä, tapasin siis Gambrinuksessa Sandran, ja hän oli edelleen töissä täällä, ja samoin hänen sisarensa Angela. Toiseksi alimmassa kuvassa ovat vasemmalta oikealle Gambrinuksen tarjoilijat Sandra, Marjorie and Angela.

Alimmassa kuvassa on pääsiäiseen liittyvä ristin tie, joka demonstroitiin täällä, ja kulkueeseen kuului myös Neitsyt Maria, mutta kamerani akku loppui juuri silloin, mutta kuitenkin hän muisti minua, sillä sain ilmeisesti viimeisen huoneen Logronosta Hostal Nizzasta, sillä sitä ennen olin kysellyt huoneita jo monista paikoista, mutta kaikki olivat "completo", pääsiäisen vuoksi.

Ylemmät kuvat ovat kulkueista, joissa oli Neitsyt Maria, akun lataamisen jälkeen. Sekä parin Logronon baarin tapasvalikoimia.

Bilbao

Lähdin eilen sateisesta Coimbrasta kohti Espanjaa ja San Sebastiania, koska se oli ainoa paikka minne pääsi junalla suoraan, ja sinnekin vain kerran päivässä. Juna oli Coimbrassa puolitoista tuntia myöhässä, mutta perille tultiin aikataulussa eli tänä aamuna kello 6.30. Kaikki paikat olivat tietysti kiinni siihen aikaan ja kun kävelin vanhaan kaupunkiin soittelemaan internetistä valitsemieni pensionaattien ovikelloja, niin pääsiäisen, eli Semana Santan vuoksi kaikki olivat täynnä. Vain hotelli Parmassa, jossa huone eilen maksoi 55 e, olisi tänään ollut huone 100 eurolla. San Sebastian vaikutti muuten oikein siistiltä ja mukavalta kaupungilta, mutta en viitsinyt ottaa kallista hotellia, vaan otin bussin Bilbaoon (9,60e) ja löysin sieltä vanhasta kaupungista heti huoneeen hintaan 30e.
Eli Bilbaossa ollaan nyt ja tämä vaikuttaa myös mukavalta kaupungilta. Majapaikkaani vastapäätä on Bar Santa Maria, jossa on ihania tapaksia eli baskiksi pinchoja ja hyvää kaljaa ja hyvää viiniä halvalla. Mitä muuta se ihminen kaipaa?
Kansaa on liikkeellä kadut täynnä jo iltapäivällä, eli Pääsiäinen on näköjään täällä lähes kuin joulu Suomessa, paitsi, että täällä ei nyhjätä kotona, vaan käydään sekä kirkossa että kapakassa.
Kun tulin tänne, niin istuin bussissa nuoren ja kauniin Estherin vieressä. Hän puhui hiukan englantia ja minä hiukan espanjaa, mutta hyvin tultiin juttuun. Vähän liiankin hyvin, sillä hänen tummat silmänsä lumosivat minut ja kaikenlaisia levottomia ajatuksia ja ehdotuksia tuli mieleeni, mutta kun hän kertoi poikaystävästään, joka oli häntä vanhempi, ja lähes 30, ja isoisästään, joka oli iältään minua muutaman vuoden nuorempi, niin jätin ajatukseni omaan arvoonsa.

Alin kuva on San Sebastianista, jossa joku puu jo kukkii, ja muut Bilbaosta.

Olen täällä Bilbaossa päivän tai pari, ja lähden sitten Riojaan ja Logronoon, sitten suuntaan Ranskaan.