Logrono, Semana Santa

Lähdin pitkänperjantain aamuna Bilbaosta Logronoon, koska 3 vuotta sitten ollessani pyhiinvaelluksella, Logronon Cerveceria Gambrinus oli jäänyt mieleeni ihanteellisena tapas barina, missä oli paljon erilaisia tapaksia ja viinejä. No, olihan niitä, mutta itse asiassa Bilbaon baareissa niitä oli oikeastaan vielä enemmän, joten vähän turha reissu, koska unohdin kännykkänikin Bilbaoon. Semana Santa, pyhä viikko, on näköjään nimitys, jota täällä käytetään pääsiäisestä.

Joten huomenna menen takaisin Bilbaoon hakemaan puhelimeni ja syömään aivan yhtä hyviä tapaksia ja aivan yhtä hyviä viinejä kuin täällä Logronossa.

Mutta kolme vuotta sitten ollessani täällä, tapasin siis Gambrinuksessa Sandran, ja hän oli edelleen töissä täällä, ja samoin hänen sisarensa Angela. Toiseksi alimmassa kuvassa ovat vasemmalta oikealle Gambrinuksen tarjoilijat Sandra, Marjorie and Angela.

Alimmassa kuvassa on pääsiäiseen liittyvä ristin tie, joka demonstroitiin täällä, ja kulkueeseen kuului myös Neitsyt Maria, mutta kamerani akku loppui juuri silloin, mutta kuitenkin hän muisti minua, sillä sain ilmeisesti viimeisen huoneen Logronosta Hostal Nizzasta, sillä sitä ennen olin kysellyt huoneita jo monista paikoista, mutta kaikki olivat "completo", pääsiäisen vuoksi.

Ylemmät kuvat ovat kulkueista, joissa oli Neitsyt Maria, akun lataamisen jälkeen. Sekä parin Logronon baarin tapasvalikoimia.

Bilbao

Lähdin eilen sateisesta Coimbrasta kohti Espanjaa ja San Sebastiania, koska se oli ainoa paikka minne pääsi junalla suoraan, ja sinnekin vain kerran päivässä. Juna oli Coimbrassa puolitoista tuntia myöhässä, mutta perille tultiin aikataulussa eli tänä aamuna kello 6.30. Kaikki paikat olivat tietysti kiinni siihen aikaan ja kun kävelin vanhaan kaupunkiin soittelemaan internetistä valitsemieni pensionaattien ovikelloja, niin pääsiäisen, eli Semana Santan vuoksi kaikki olivat täynnä. Vain hotelli Parmassa, jossa huone eilen maksoi 55 e, olisi tänään ollut huone 100 eurolla. San Sebastian vaikutti muuten oikein siistiltä ja mukavalta kaupungilta, mutta en viitsinyt ottaa kallista hotellia, vaan otin bussin Bilbaoon (9,60e) ja löysin sieltä vanhasta kaupungista heti huoneeen hintaan 30e.
Eli Bilbaossa ollaan nyt ja tämä vaikuttaa myös mukavalta kaupungilta. Majapaikkaani vastapäätä on Bar Santa Maria, jossa on ihania tapaksia eli baskiksi pinchoja ja hyvää kaljaa ja hyvää viiniä halvalla. Mitä muuta se ihminen kaipaa?
Kansaa on liikkeellä kadut täynnä jo iltapäivällä, eli Pääsiäinen on näköjään täällä lähes kuin joulu Suomessa, paitsi, että täällä ei nyhjätä kotona, vaan käydään sekä kirkossa että kapakassa.
Kun tulin tänne, niin istuin bussissa nuoren ja kauniin Estherin vieressä. Hän puhui hiukan englantia ja minä hiukan espanjaa, mutta hyvin tultiin juttuun. Vähän liiankin hyvin, sillä hänen tummat silmänsä lumosivat minut ja kaikenlaisia levottomia ajatuksia ja ehdotuksia tuli mieleeni, mutta kun hän kertoi poikaystävästään, joka oli häntä vanhempi, ja lähes 30, ja isoisästään, joka oli iältään minua muutaman vuoden nuorempi, niin jätin ajatukseni omaan arvoonsa.

Alin kuva on San Sebastianista, jossa joku puu jo kukkii, ja muut Bilbaosta.

Olen täällä Bilbaossa päivän tai pari, ja lähden sitten Riojaan ja Logronoon, sitten suuntaan Ranskaan.

Coimbra 2

Vaikka ilma ei tänään kovin keväinen olekaan, alan pikkuhiljaa viihtyä täällä. Minulla on muutama tunti junan lähtöön aikaa, ja istun parhaillaan Cafe Santa Cruzissa, jossa on ilmainen ja hyvä internet yhteys. Sen osoite on Praca 8 de Maio, ja tässä on muutamia ottamiani valokuvia sieltä. Punatakkinen kaveri on suosikki tarjoilijani Costas. Ravintolalla on omat internet sivut, siellä voitte käydä tutustumassa sen pitkään historiaan: www.cafesantacruz.com

Coimbra

Lähdin aamulla Lissabonista junalla Coimbraan ja matka kesti yhtä kauan kuin lento Azoreilta.

Tulin tänne vain sen takia kun laulussa "Portugalin huhtikuu" puhutaan Coimbrasta. Aluksi vaikutti hyvältä, aurinko paistoi ja oli lämmintä, mutta sitten se meni pilveen ja sataa ripauttikin muutaman pisaran. Tämä on aika tavallinen vanha portugalilainen kaupunki, kuitenkin lievä pettymys, koska odotin ehkä vähän liikoja.

Ja kuten ylimmästä kuvasta näkyy, kulttuuriakin on harrastettu, on käyty fado-konsertissa Cafe Santa Cruzissa. Ja vaikka mieslaulaja oli aika hyvä, ei hän yhtä tunteikas ollut kuin Amalia Rodrigues aikoinaan oli.

Lissabon

Sunnuntaina 28.3. lensin Hannun, Villen ja Maaretin kanssa Lissaboniin. Kentällä oli tietysti taas jonotusta, mutta ihme kyllä kaikki ehtivät ja mahtuivat koneeseen. Ostin lentolipun jo perjantaina, ja perjantain ja lauantain lennot olivat loppuunmyytyjä, eli tämä sunnuntain lento oli ensimmäinen mahdollinen.

Lento kesti pari tuntia, ja muut jäivät kentälle odottelemaan lentoa Suomeen, mutta minä otin ekan bussin, jonka näin ja hyppäsin siihen. Sen takapenkillä juttelin yhden nuoren kanssa ja kyselin,minne tämä bussi menee. Sen päätepysäkki oli yhdellä metroasemalla, josta menin metroon ja kaupungin keskustaan. Yes Hostel löytyi helposti, maksoi vain 16 euroa + 5 euron vakuus rannekkeesta, jolla ovet avautuvat ja sängynaluskaappi avautuu. Tosi siisti paikka.

Illalla kävin syömässä valkosipulikatkarapuja. Ne olivat parhaita, mitä olen saanut. Ravintolan nimi oli Ribadouro, Avenida Libertade 155, kannattaa kokeilla siellä " Gambas com Alhinho".

Kun aamulla ajattelin maksaa seuraavan päivän, niin sainkin kuulla, että paikka on täynnä. Ei muuta kuin etsimään uutta majapaikkaa. Se löytyikin kulman takaa Rua Agusta kävelykadulta.

Kiertelin koko päivän kaupungilla ja maistelin viinejä. Illalla alkoi sataa, ja olin majapaikassa lopun iltaa.

Marina da Horta

Horta on ensimmäinen satama niille, jotka tulevat veneellä Amerikasta Eurooppaan, ja samalla
viimeinen satama niille, jotka lähtevät Euroopasta Amerikkaan. Ehkä sen vuoksi monet purjehtijat ovat alkaneet jättämään merkkejä itsestään joko tullessaan tai lähtiessään, tämä satama on ainutlaatuinen siinä suhteessa, että kaikki sen laiturit, seinät, muuritja penkit ovat täynnä vierailijoiden vuosien mittaan tekemiä värikkäitä maalauksia ja piirroksia. Sadat, tai varmaan tuhannet merenkulkijat ovat jättäneet tänne puumerkkinsä.
Jokekin oli käynyt täällä 20 vuotta sitten ja maalannut silloin jotain jonnekin, mutta emme löytäneet sitä enää, ehkä sen päälle oli maalattu jo joku uusi muistomerkki.

Kävimme eilen satamassa Hannun kanssa toivottamassa hyvää matkaa Helenalle ja irroittelemassa sen köysiä, kun se lähti kohti Cherbourgia puolenpäivän aikaan. Uudessa miehistössä on kuulemma 2 kokkia ja 2 lääkäriä, joten eivätköhän he pärjää. Yrittivät kyllä vielä värvätä Hannua putkimieheksi, kun sellainen puuttuu, sillä Hannu oli ainoa, joka meidän reissulla sai Helenan vessat toimimaan rassaamalla niitä vähän väliä.