sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Kanavakävelyllä



Majatalosta on lyhyt matka yhdelle
Bangkokin kanavista, Klong San Sapille. Isot moottoriveneet liikennöivät kanavilla, ja Skytrainin
ohella se on nopein tapa liikkua täällä ruuhka-aikana. Tein tänään iltakälyni pitkin kanavan rantaa. Ja kotiin tullessani ostin kadulta ihanaa, tuoretta ananasta, melonia ja papajaa valmiiksi kuorittuna ja pilkottuna, muutamalla sentillä. Täällä olisi helppo olla hetken vaikka hedelmä-
dieetillä.

King´s salon


Kun muutama päivä sitten olin parturissa ja käsi-ja jalkahoidossa,
en huomannut kuinka hieno nimi paikalla on.
Muuten sunnuntai on mennyt rauhallisesti, Bangkok Post on luettu
ja kävelyllä on käyty.
Huomenna aion lähteä keskustaan Bangkok Airwaysin ja Garudan toimistoon anelemaan alennuslippuja. Thain toimistoon menen myöhemmin.

Jimbo´s father

Last night when I arrived from a nightclub tour to the Guesthouse at about two o´clock, and ordered a beer in the bar, nothing indicated that something special was happening at the same time in Australia. There were two American girls from Seattle drinking beer, two English gays, another Englishman sitting on the couch with his laptop in his lap, Italian Giuseppe watching TV, Jimbo on the other couch talking to his mobile in a fetal position, with a young, slim Thai girl by his side.
Jimbo is a 26 year old Australian guy, who is working in the reception of the guesthouse as David´s assistant, mainly in the evenings. Another assistant is Dee, a guy from Myanmar.
Dee had just given me the beer I ordered, when Jimbo arose suddenly, went to the bar, took a bottle of tequila, poured a shot in a glass, sliced a lime, squeezed it over the drink and took some salt in his lips before taking the drink to his lips and down his throat. He kept on doing this same procedure again and again, many times. Everybody was at amaze, because we never saw him drinking before.
I asked him laughingly "Hey man, have you started drinking?"
Jimbo was quiet a long time, and then with tears in his eyes, told us "My father died five minutes ago!"
We were all stunned a while, but I was the one who went first to his side and gave him a hug, a bearhug that a fatherbear would give to his cub. Joe came right after me to hug Jimbo and talk to him, and slowly all the others, one by one. Except the gays, they were very sympatic, but maybe afraid of a bodycontact. And the Thai girl also seemed to be not so much affected.
Jimbo´s father was only 42, and a drug addict, and died in an overdose while talking to his son in the telephone. Jimbo made the call to an ambulance from here, but it was too late.
I finished my beer, thinking how fragile is the life of a human being, and went to my bed.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Ei siemensyöksyjä Drottningsgatanilla

Koska majatalon olohuoneessa katsotaan vain jalkapalloa, ja kadut ovat vielä märkiä äskeisestä
sateesta, ajattelin kertoa teille viime viikon Ruotsin matkastani.

En ole viime vuosina, Beatlesien jälkeen, juuri mihinkään bändiin tai solistiin erityisemmin ihastunut, mutta Lauri Tähkän ja Elonkerjuun pohojalainen uho ja aito meininki ei jättänyt minua
kylmäksi. Kun heillä oli vähän aikaa sitten esiintyminen Keravalla, yritin, mutten saanut lippuja.
Myös Hämeenlinnan konsertti oli loppuunmyyty ja niin tuntuivat olevan muutkin. Sen vuoksi, kun
huomasin, että he esiintyvät Viking Linen Tukholman laivalla, niin päätin vain sen vuoksi lähteä
Tukholmaan. Olin juuri edellisellä viikolla käynyt Vikingillä Maariahaminassa Taube konserttissa,
joten en kehdannut edes vaimolle kertoa, että olen taas lähdössä laivalle, ja tällaisesta syystä.

Ihan hyvinhän se Lauri lauloi ja muutkin esiintyivät, mutta suoraan sanoen täytyy tunnustaa,
ettei se silti ihan parin päivän matkan ja rahankulun väärtiä ollut.
Onneksi olin ostanut Hyvinkään kirjaston poistettavien hyllystä yhdellä eurolla vanhan kuluneen
Henry Millerin kirjan "Ilmastoitu painajainen", jossa hän suomii amerikkalaista neljäkymmentä luvun yhteiskuntaa oikein isän kädestä. Lueskelin sitä pitkin matkaa hytissäni ja muuallakin.
Minulla oli myös kannettava läppäri ensimmäisen kerran mukanani matkalla, ja Tukholmaan tulo aamuna heräsin aikaisin ja aloin ajankulukseni googlaamaan eri sanoja. Eturauhanen kiinnosti minua luonnollisesti, ja luin siitä melkein kaiken mahdollisen, sillä olen joskus pelännyt, että minulla on jotain vikaa siellä. Opin mm että liikunta on hyväksi, pitäisi juoda paljon vettä, ja että säännölliset siemensyöksyt ovat hyväksi, mitä useammin sen parempi. Tämän vuoksi, laivan tultua maihin, ja kun sitten lähdin kaupungille kävelemään, vanhan kaupungin ja Riksdagshusetin läpi Drottningsgatanin kävelykadulle, niin aloin katsella kaikkia vastaan tulevia naisia sillä silmällä, että voisivatkohan he auttaa minua tässä asiassa. Mietin mielessäni mitä sanoisin heille," Förlåt, men kunde ni vara så snäll och..."
Niin, tosiaan, mitä se siemensyöksy onkaan ruotsiksi? Koko terveysprojektini ja eturauhaseni olon parantaminen uhkasi kaatua jo heti alkumetreillä näin triviaaliin seikkaan. Vaikka kuinka mietin en saanut sanaa päähäni, mutta sattumalta kuljin silloin juuri Akademiska Bokhandelin ohi, ja heureka, keksin ratkaisun pulmaani. Menin kirjakauppaan ja etsin käsiini suomalais-ruotsalaisen sanakirjan, josta löysin siemensyöksyn kohdalta seuraavaa tietoa:"ejakulation, sädesuttömningen, sädesavgång" ja lisäksi "pollution"in kerrottiin tarkoittavan ruotsiksi "ofrivillig ejakulation". Englanniksihan pollution tarkoittaa kai lähinnä (ympäristön ) saastuttamista, mutta että se ruotsiksi olisi ennenaikainen siemensyöksy oli uutta minulle. Astuin kirjakaupasta ulos täynnä toivoa, nyt tai ei koskaan, kieli oli hallinnassa, ei tarvittaisi enää muuta kuin vähän rohkeutta, tai oikeastaan aikapaljon hullun rohkeutta ja onnea.
Sain kyllä katsottua muutamaa naista syvälle silmiin, mutta siihen se sitten jäikin. Eli ainakaan
tällä kertaa, ei siemensyöksyjä Drottningsgatanilla!
On kai haettava vaan niitä "Prostavit" pillereitä luontaistuotekaupasta, joita myös suositeltiin!

Kuljin kyllä Drottningsgatania ylös niin pitkälle kuin kävelykatuosuutta riitti, ja huomasin silloin, että keskellä katua oli kirjoitusta Apelbergsgatanin ja Tegnérgatanin välillä. Siihen oli pysyvästi metalliupotuksin painettu jonkun, en tiedä kenen, kuolemattomia ajatuksia. Tässä muutamia, minun mielestäni parhaita:

-Låt resa en penis av röd sandsten på min grav och rita dit: Hic jacet!=Här ligger han!

-Regelbundna konsverk bli lätt tråkiga liksom regelbundna skönheter, fullkomliga människor
eller felfria äro ofta odrägliga.

-När man är tjugo år, har man löst världsgåtan, vid trettio börjar man tänka över den, och
vid fyrtio finner man den olöslig.

-..leve lättsinnet! ingen middag i morgon! vad gör det när jag i dag lever som en Gud!

-Jag är ställd under observation, därför att jag misstänkes vara klok!

-Var sann! Du är falsk som en festtalare!

-När allt kommer omkring, utgör vinet en välgärning och avhållsamheten en tuktan.

Kävelin hiljakseen takaisin laivalle näitä ajatuksia mielessäni punniten. Vanhankaupungin etelä-
päässä, Järntorilla, menin pubiin kaljalle ja otin myös vain kaljan, vaikka kapakan seinällä oli taulu, jossa oli lueteltu baarin juomia ja niiden joukosta huomioni kiinnittyi seuraavaan: orgasm=
vodka, kahlua, baileys, mjölk.
Paluumatka Helsinkiin sujui rauhallisesti kirjaa lukien ja nukkuen, paitsi että kävin syömässä
laivan tapas-baarissa vain jotain pientä ja juomassa ihanaa Torresin chileläistä punaviiniä,
Manso de Velascoa, jota saa Vikinkien taxfreestä noin 16 euroa pullo, ja josta hinnasta Juha B:n on sanottu sanoneen, että törkeän halvalla noin hyvää viiniä.

Sade

Puoli tuntia sitten alkoi sataa kuin saavista kaatamalla ja ukkonen jyrähteli aivan päällä. Sade on täällä usein niin runsasta, että katujen sadevesiviemärit eivät pysty niitä imemään. Niin nytkin, ja sen seurauksena kaduista tulee kovalla sateella kuin jokia. Kuten kuvasta näkyy Soi1 kadun päällä on kymmenkunta senttiä vettä.
Muistan kerran noin 10 vuotta sitten, kun asuin Bangkokin Hiltonissa
ja olin tulossa kävellen kaupungilta, niin minut yllätti rankkasade juuri vähän ennen hotellia, ja jouduin valehtelematta pienen matkan kulkemaan polvia myöten sadevedessä.
(Kuvan saa suuremmaksi kaksoisnapauttamalla sitä.)

Happy House

Menin äsken iltapäiväkaljalle kadun toiselle puolelle ja tapasin siellä
terassilla Guntherin. Keskustelumme kuluessa ilmeni, että hän on 69 vuotias ja asunut tällä kadulla jo 25 vuotta, viereisessä talossa, eikä maksanut eläkkeestään senttiäkään veroa.
Kertomansa mukaan hän oli eilen iltapäivällä kahden aikaan lähtenyt
ryyppäämään ja oli edelleen samalla reissulla.
Gunther oli alkuaan Nurnbergista. Ollut koko ikänsä mukana öljy-
bisneksessä. Sen mukana kiertänyt maailmalla, Ruotsissa, Amerikassa, Angolassa ja Suomessakin. Yleensä se oli 6 viikkoa töitä ja 4 viikkoa vapaata. Silloin hän oli asunnon täältäkin hommannut.
Nyt hän tunsi lähes kaikki tällä kadulla. Senkin, että majapaikkani kiinteistön omisti rikas kiina-
lainen, jolla oli paljon asuntoja Bangkokissa. Guesthouse oli vain vuokralaisena siellä.

Kysyin häneltä mitä tuossa talomme toisessa kulmassa oleva kyltti "Happy House", oikein tarkoittaa, ja hän kertoi, että se on ihan sananmukaisesti ilotalo. Sanoi käyvänsä siellä enää kaljalla ja tyttöjä vain silmäilemässä. Ja talon toisen kulman takana on kuulemma eräs Bangkokin suurimmista sairaaloista, Bumrungrad. Kun kysyin, missä täällä kannattaa käydä syömässä, hän suositteli sairaalan kanttiinia. Kun hetken päästä tunsin tarvitsevani jotain virkistystä, arvatkaa kumman kulman taa lähdin? No tietysti sairaalan kanttiiniin syömään lounasta, eihän sitä nyt muuta keskellä päivää. Mitä te oikein luulitte?

Patpong

Kävin muuten eilen majataloni isännän, Davidin, ja parin nuoren aussin, Ashleyn ja Joen kanssa pitkästä aikaa Patpongilla. Se ei kymmenessä vuodessa ollut paljon muuttunut. Sama sietämätön meteli ja hulina, ja tytöt yhtä nuoria kuin ennenkin. Silloin ennen pingpong show oli jotakin, jonka jokaisen oli nähtävä. Nyt Suzie Wongissa oli lavalla kolme tyttöä, jotka tyydyttivät toisiaan eri asennoissa kielillään, todella aika rohkea live shown aivan nenän edessä, kun istui baarijakkaralla lavan edessä. Ashley tuntui aika vaivautuneelta, eikä ihme. Hän ja hänen poikaystävänsä Joe olivat molemmat hädintuskin parikymppisiä. David, joka on kotoisin Georgiasta, Amerikasta, on samoissa ijissä kanssani, eli viis-kuuskymppinen. David oli isäntänä myös tällä retkellä ja me kuljimme vain hänen perässään hänen valitsemiinsa kapakoihin. Vähän kyllä ihmettelin sitä hänen live show-paikan valintaansa, mutta vaikka Ashley oli ehkä vähän vaivautunut, niin Joe tuntui nauttivan täysin siemauksin näkemästään. Hän tilasi vielä toisen oluen, joka oli tietenkin siellä tuplahintaista, kun me muut menimme jo ulos odottelemaan.
Joka tapauksessa, olimme aika erikoinen seurue, pari huru ukkoa ja pari parikymppistä.