Helenan 1.legi

Kaksi alinta kuvaa on Santo Domingolta ja kaksi seuraavaa Neitsytsaarilta, ja seuraavat St.Martinilta.

Minun piti kirjoittaa yhteenveto tästä Helenan 1. legistä, mutta vaikka internet yhteys nyt pelaakin, niin tietokoneessani on jotain vikaa, sillä en pääse käsiksi kaikkiin kuviini enkä muistiinpanoihini. Täytyy yrittää uudelleen joskus myöhemmin.

26.2.

Tulimme perjantai aamuna St.Martinin Simpson Bayhin ja jäimme aluksi ankkuriin redille.

Kapteeni lähti satamatoimistoon passiemme kanssa. Sillä aikaa me kävimme uimassa meressä laivan vierellä. Aluksi pojat ja tytöt hyppivät korkealta pukspröötistä mereen, sitten Pertsa otti yhden mastossa kiinni olevan köyden ja näytti, kuinka sen avulla voi hypätä Tarzan-hypyn. Sen jälkeen kaikki vanhat ja nuoret hyppivät sillä. Päivällä vierellemme tuli ruotsalainen kolmimastoinen koululaiva Alva, ja ajattelin ehdottaa muille vierailua sinne, mutta se jäi kuitenkin tekemättä, sillä kello 17.30 kääntösilta Marinaan avattiin, ja me menimme muiden mukana moottorilla kapeasta raosta, ja kiinnityimme polttoainelaituriin koko seuraavaksi yöksi.

Marinassa oli sattumalta pari muutakin suomalaista venettä, Seili ja Kastehelmi. Seilin kapteeni,

Ari, muisti tapaamisemme Antigualla ja kutsui minut heti veneeseensä ja tarjosi olutta ja viiniä.

27.2.

Lauantaina vein tietokoneeni korjattavaksi. Päivällä oli suursiivous sekä laivan siirto A-laiturille.

Illalla oli vuorossa tämän legin päätösillallinen. Se katettiin ulos sitlooraan, jonne pantiin pari lakanaa valkeiksi pöytäliinoiksi. Minä keitin alkukeiton, joka oli sipulisoppaa, sitten tuli pihviä ja jälkiruokaa ja talon puolesta punaviiniä, Campo Viejoa. Kaikki vahdit olivat tehneet ohjelmaa ja esittivät ne ruuan jälkeen. Oli sikarimainos Excelente by Carlos, Samun laatima tietokilpailu ja tyttöjen laulua hienoissa merimiespuvuissa.

28.2.

Illalla viimeinen yhteinen illanvietto kaupungilla. Jäin vapaaehtoisesti satamavahdiksi laivalle, koska olin jo alkuillasta käynyt syömässä Lee´s ribsejä. Mara Anttila tuli laivalle.

1.3.

Kävimme Pertsan ja Tommin kanssa hankkimassa muonaa laivalle paikallisesta tukusta.

Siellä vierähti pari kolme tuntia, ja lasku oli pitkälti toista tuhatta taalaa, ja kuorma-autolla ne laivalle tuotiin.

2.3.

Viimeiset "vanhat" lähtivät, suurin osa lähti jo eilen. Joku KLM:n lento oli peruttu ja siksi muutamat joutuivat olemaan laivalla yhden ylimääräisen päivän.

Uudet oppilaat tulivat, ja 2 tulee Chilestä huomenna.

BVI Virgin Tortola

Pitkästä aikaa kunnon nettiyhteys. Kirjoitan kuitenkin vain eilisestä ja tästä päivästä, sillä minulla on nyt vain pari tuntia aikaa, enkä siinä ajassa ehtisi millään kirjoittaa ja ladata kuvia koko Helenan reissusta. Täytyy yrittää tehdä se myöhemmin, vaikka St.Martinilla.

Alin kuva on vielä Jost van Dykeltä, kun viereemme tuli vähän isompi purjealus. Seuraavassa näkyy Princess of Caribian suuruus, kun se lepää Tortolan satamassa.

Sitten eräs paikallinen herrasmies pelastaa meidät merihädästä hinaamalla meidät ankkurissa olleelle Helenalle, kun dingimme moottori sammui aika isossa aallokossa.

Ylin kuva esittää Pertsan pari iltaa sitten saamaa kalaa, jonka joku tunnisti wahooksi. Se painoi melkein 20 kiloa, ja Ristolta meni toista tuntia sen fileroimisessa. Maistoimme Pertsan kanssa sitä heti raakana, kastoimme vain soijakastikkeeseen. Se oli hyvää: parasta sushia mitä olen maistanut, ja varmasti tuoretta. Kuvassa Pertsa vasemmalla ja Risto oikealla.

British Virgin Islands

Olen parhaillaan taalla BVIn Tortola saarella, ja kuvassa on purjelaivamme, kuunari Helena. Eilen olimme Jost van Dyken pienella saarella ja huomenna olemme viela kolmannella Gordan saarella. Tama internet yhteys maksaa taalla 36 dollaria tunti, joten en enempaa nyt kirjoittele.

Mayaguez

Matka tänne laivalle oli melkein yhtä vaikeaa kuin tulo Puerto Ricoon.

San Juanista ei ole tänne bussi eikä juna yhteyttä, ja kaikki paikallisetkin joilta kyselin, sanoivat että tänne pääsee vain taksilla (160$) tai auton vuokraamalla ( 60+kaikki lisät=110$). Mutta koska tiesin, että luottokorttini rajat alkavat olla lähellä, aloin etsiä halvempaa vaihtoehtoa.

Internetistä löysinkin "publicon", yhteiskuljetuspikkubussin, mutta sen lähtöpaikka oli hämärän peitossa. Niinpä eilen aamulla, kun olin aamiaisella hostelliani vastapäätä olevassa kahvilassa, pyysin sen tarjoilijatyttöä soittamaan espanjaksi sinne bussifirmaan ja kysymään lähtöpaikan ja ajan. Se ohje kädessäni lähdin tänä aamuna hostellista varttia vaille kuusi läheiselle lähilinjojen linja-autoasemalle ja nousin bussiin M3, eikä minulla tietenkään ollut sitä 50 senttiä, vaikka muuten niitä oli taskun pohjalla vaivaksi asti. Onneksi oli mukava bussikuski, joka päästi minut 35 sentillä. Mutta sitten piti vaihtaa vielä toiseen bussiin, M1:een ja ensimmäisen bussin päätepysäkillä oli metroasema, jossa oli rahanvaihtokone ja sain taalani muutettua kvarttereiksi. Sitten toisen bussin pysäkille ja kerroin sen kuskille minne olen menossa ja pyysin sanomaan, kun ollaan siellä, kaikki tietenkin espanjaksi. Näin olin vähän ennen seitsemää Avenue Universidadilla, sillä ensimmäisen publicon piti lähteä 7.30. Tarkka osoite oli Calle Sebastian Gonzalesin ja Santa Ritan kulmassa, mutta sitä ei meinannut löytyä, kun ihmiset joilta kyselin näyttivät vähän eri suuntiin, mutta lopulta sen löysin.

Ensimmäinen bussi oli vaan jo täynnä, joten sain paikan seuraavaan 9.30 lähtevään. Kävin aamiaisella läheisessä baarissa ja opettelin merimiessolmuja odotellessa.

Tasan 9.30 toimiston eteen kurvasi aika uuden näköinen pikkubussi, jonka kyytiin meitä hyppäsi vain 5 henkilöä. Sitten kuski haki vielä pari matkustajaa kyytiin matkan varrelta, ja sen jälkeen suunnistettiin kohti Mayaguezia. Noin tunnin ajon jälkeen, pysähdyttiin puolimatkan krouviin, jossa meni varmaan lähes puoli tuntia.

Minun lisäkseni mukana oli toinenkin ulkomaalainen, ranskalainen kaveri, jolla oli kitara mukana, ja hän osasi myös soittaa sitä ja laulaa, näin saimme kuulla pienen konsertin matkalla.

Sitten pari matkustajaa jäi pois kyydistä, ja toinen heistä, vanha mies, vietiin kotiportille saakka.
Näin kello oli aika tarkkaan kaksi iltapäivällä, kun bussi kurvasi Ferries del Cariben toimiston eteen. Se kyyti maksoi vain 20$ eli säästin yli sata taalaa taksihinnoista.

Menin ostamaan laivalippua, ja ensin minulle sanottiin, että se on melkein 200$ mutta sitten kun selvisi, että olen menossa vain yhteen suuntaan niin seniorialennuksineen se tekikin vain 120$.
Mutta se on siis kansipaikka tällä yölaivamatkalla, joka kestää 12 tuntia. Mutta hyvä näin, ainakin rahani riittivät ja vielä jäi vähän ylikin nyt.
Ja koska aikaa oli vielä laivan lähtöön niin kävin kaupungilla, siis Mayaguezissa, ja otin muutaman kuvan sen keskustasta.

Kirjoitan tätä nyt laivalla, jossa on Wifi, ja tämä lysti maksaa 10$ tunti. Saa nähdä onnistuuko kuvien lataus, koska koneksion tuntuu olevan aika hidas, kovasta hinnasta huolimatta.

Ei näköjään kuvien lataus onnistu täällä.

Valentine´s in San Juan

Ystävänpäivä meni kaupungilla kävellessä, ja varjopaikkoja hakiessa, sillä täällä on todella lämmin, yli 30 astetta. Onneksi useimmiten kadun toinen puoli on kuitenkin varjossa, ja siellä onkin sitten ruuhkaa. Majapaikkaan tullessa oli pakko mennä heti suihkuun ja se tuntui tosi ihanalta, samoin kuin kylmä kalja.

Huomenaamuna lähden kuudelta ensin paikallisbussilla, ja sitten yhteispikkubussilla kohti Mayaguezia, ja illalla on tarkoitus nousta Santo Domingon laivaan.

Puerto Rico, San Juan

Matka tänne oli harvinaisen kivinen ja pitkä. Lähdin Miami Beachin Jazz Hostellista puoli kuuden aikaan aamulla Airport Shuttle kyydillä, eli olen ollut matkalla aika tarkkaan 12 tuntia.
Itse lento tänne kesti kuitenkin vain 2 tuntia, mutta ensimmäiselle AAn lennolle, joka lähti 7.45 en mahtunut. Seuraavan piti lähteä jo 9.00, mutta kun olin katsonut sitä Zedistä, niin se oli punaisella. Ajattelin jo, että Neitsyt Maria on hylännyt minut, ja kyselin täysinmaksavan lipun hintaa. Se olisi ollut yli 400 taalaa, joten jäin vain odottamaan, vaikka olin vaparilistan viimeinen eli 27. Mutta niin vain minun nimeni kuulutettiin taas viimeisenä, ja pääsin koneeseen. Mutta kone ei lähtenyt ajallaan. Siinä oli havaittu joku jarruhydrauliikka vika, ja istuimme ensin koneessa puolitoista tuntia, sitten meidät komennettiin ulos kaikkine tavaroinemme, ja sitten lähtöportti ja kone vaihtuivat aivan lentoaseman toiseen päähän, ja noin kello 12 pääsimme uudelleen koneeseen. Matkatavaroiden siirto toisesta koneesta alkoi vasta siinä vaiheessa, joten pääsimme ilmaan vasta yhden paikkeilla. Lento kesti 2 tuntia plus tunnin aikaero, niin siten laskeuduimme tänne siis vasta neljän jälkeen. Ja sitten piti hakea laukut säilöstä, sillä ne olivat tulleet aamukoneella.

Asun vanhassa kaupungissa, Fortalezzassa, vanhassa kuluneessa halvassa Guest Housessa. Tämä kaupunki vaikuttaa harvinaisen kauniilta, paljon vettä, rantaa ja vanhoja taloja. Itse asiassa tämä oli yksi matkani myönteisistä yllätyksistä. Ainoastaan nuo satamaan tulevat jenkkien risteily laivat ja katujen kapeus täällä vanhassa kaupungissa ovat ainoat suuret miinukset. Jenkkien tulo on nostanut hintoja täällä varmaan puolella, ja vanhojen katujen kapeus aiheuttaa puolestaan sen, että täällä on joskus koko kadun mittaisia autojonoja.

Nyt pitäisi vaan päästä sinne Mayagueziin, josta se laiva lähtee. Täällä ei ole mitään bussi tai juna yhteyksiä. Taksi maksaa 130-160 ja auton vuokraus 110 taalaa. Täällä on olemassa yhteinen pikkubussikuljetus, "publico", mutta se lähtee hyvin aikaisin aamulla jostain San Juanin esikaupungista, jonne taksi taas maksaa varmaan vähintään 20-30 taalaa. Katsotaan nyt huomenna miten se järjestyy, tai viimeistään ylihuomenna.

Tässä vanhan kaupungin kupeessa on kaksi vanhaa linnoitusta, aina 1500 luvulta ja Kolumbuksen ajoilta asti. Toisen nimi on Castillo de San Cristobal, ja sieltä on tuossa ylempänä yksi kuva ja alla yksi video. Sen vieressä on toinen, el Castillo San Felipe del Morron linnoitus. Niistä kummastakin on upeat näkymät sekä vanhan että uuden San Juanin yli.

Miami+Beach

Aloin tänään jo pikkuhiljaa valmistautua seuraavaa purjehdusta varten, onneksi, sillä kun aloin internetistä katsella suunnittelemaani reittiä, niin huomasin, että Dominikaaniseen Tasavaltaan tarvitaan viisumin kaltainen Tourist Card, joita saa kyllä ostaa lentokentiltä maahantultaessa, mutta koska minä menen Puerto Ricosta laivalla Santo Domingoon, niin varmuuden vuoksi kävin hakemassa sen kortin täkäläisestä konsulaatista 11 taalalla.

Samalla reissulla otin muutaman kuvan Miamissa. Alimmassa kuvassa on ilmainen automaatinen juna, joka kiertää keskustaa. Kolme ylintä ovat taas Miami Beachilta. Ylimmässä ja toiseksi ylimmässä kuvassa on se ainoa hieno vanha kartano, joka enää on jäljellä Ocean Drivella, ja jossa Gianni Versace asui. Mutta juuri näillä portailla hänet ampui vuonna 1997 mustasukkainen gaylover, joka ampui sen jälkeen myös itsensä.

Täällä oli tänään pirun kylmä, vaikka aurinko paistoi täydellä terällä, niin tuuli oli niin kylmä, että pusero oli kaivettava repusta esiin ensimmäisen kerran moneen viikkoon.

Perjantaiaamuna on tarkoituksenani lentää Puerto Ricoon, San Juaniin ja maanantaina jatkaa sieltä matkaa saaren länsirannikolle Mayaguezin kaupunkiin, josta on laivayhteys Santo Domingoon.

Videoita Vahinelta

Karibian kierros

KARIBIAN KIERROS 29.1.-7.2.2010

Minun Karibian risteilyni oli vähän erilainen kuin niiden, jotka lähtevät Miamista valtavilla, kerrostalon kokoisilla, Suomessa tehdyillä loistoristeilijöillä matkaan.

Jouduin, tai oikeastaan sain tehdä töitä kuten olemaan ruorissa eli ohjaamaan venettä, siivoamaan tiloja ja laittamaan ruokaa. Ja samalla opin sata uutta asiaa ankkuroinnista, navigoinnista, purjeista, solmuista ja kaikesta muusta purjehdukseen liittyvästä.

Jouduimme heti St.Martinilta lähdettyämme aikamoiseen myräkkään, kun sivuvastainen tuuli yltyi puhaltamaan yli 15 m/s. Koska meitä oli vain neljä, sovimme että olemme yöllä 2 tunnin vahtivuoroissa niin, että 2 lepää alhaalla ja kaksi ohjaa vuorotellen tunnin verran. Minulla ei ollut vaikeuksia kannella, vaikka vene keikkui valtavasti ja laineet löivät välillä kannen yli, mutta kun olin vapaavuorolla kannen alla, niin silloin se merisairaus iski todella rajusti. Pystyin kyllä makaamaan vaakatasossa siellä, mutta kun nousin ylös, niin alkoi heti yrjöttämään, niin valtavasti, ettei voinut tehdä oikeastaan mitään muuta.

Tarkoituksenamme oli alunperin purjehtia suoraan Guadeloupen pienille lähisaarille, mutta nyt kapteeni katsoi parhaaksi, että yritämme päästä yöksi läheisen Saban saaren suojaan, koska hän tiesi, että siellä oli suojaisia poijupaikkoja alle 50 tonnin veneille.

Niinpä sitten turvavaljaissa veneeseen kiinnitettyinä ja paukkuliivit päällä saatiin vaivoin reivattua iso ja ohjattua vene saaren suojaan. Jonkin aikaa pimeässä lamppujen kanssa etsittyämme löysimme keltaisen poijun, johon saimme veneemme kiinnitettyä. Vähän ajan päästä viereemme tuli pari muutakin venettä etsimään suojaa myrskyltä.

Oikeastaan risteilyni oli kuitenkin eräänlainen loistoristeily, sillä koska meitä oli vain 4, niin meillä oli kaikilla oikeastaan omat hytit käytössämme. Severi oli keulassa, kapteeni seuraavassa hytissä keskellä, perämies tykkäsi nukkua punkassa ruokasalin laidalla ja minulla oli käytössäni koko takahytti, jossa on oma wc ja joka on normaalisti 4 hengen käytössä, koska siellä on 4 punkkaa.

Seuraavana päivänä eli sunnuntaina 31.1. tuuli oli tyyntynyt ja hypimme veneestä mereen uimaan ja Oskari ja Severi kävivät dingillä eli kumiveneellä vähän matkan päässä olleella matalikolla snorklailemassa. Saban saari näytti päivällä ihan erilaiselta, vihreältä, eikä ollenkaan niin uhkaavalta kuin jyrkkä ranta oli yöllä näyttänyt.

Sitten iltapäivällä nostimme purjeet, ison, mesaanin ja fokan ja lähdimme kohti Guadeloupea ja sen viereistä pientä Les Saintsin saarta. Ison jätimme nyt varmuuden vuoksi heti ensimmäiseen reiviin. Jostain syystä spinnua eli pallopurjetta ei ollut tällä kertaa mukana ollenkaan, eikä sillä nyt menomatkalla olisi ollut käyttöäkään. Jonkinlainen genua olisi parempi kuin pieni fokka, ja sellainen kuulemma löytyy purjevarastosta, joten se kaivetaan esiin sopivan tilaisuuden tullen. Matkaa sinne seuraavaan kohteeseemme olisi noin 140 mailia, ja koska vastatuulessa ja aikamoisessa aallokossa nopeutemme oli vain noin 5 solmua, niin tästä legistä tuli aika pitkä.

Purjehdimme yhtä soittoa, kahden tunnin vuoroissa, sunnuntai-illan ja yön sekä koko seuraavan päivän niin, että vihdoin maanantai-iltana, auringon juuri laskiessa, mekin laskimme ankkurin ja päätimme jäädä siksi illaksi veneeseen ansaittuun lepoon. Muutaman viime tunnin ajan meillä oli myös moottori käynnissä purjeiden lisäksi, että varmasti ehtisimme perille ennen pimeän tuloa. Ennen nukkumaan menoa söimme kapteeni valmistaman herkullisen aterian ja joimme vähän viiniä. Valkoviiniksi valitsemani Sancerre oli liian pliisua, mutta paroni Rothschildin Pinot Noir osoittautui oivaksi ostokseksi.

Seuraavana tiistaiaamuna laskimme dingin kannelta veteen ja nostimme moottorin paikalleen, ja kapteeni lähti passiemme kanssa ilmoittautumaan satamatoimistoon. Sitten kun hän tuli takaisin veneelle, lähdimme kaupungille. Mahduimme kaikki neljä juuri ja juuri pieneen kumiveneeseemme. Söimme tosi hyvän lounaan Sole Mio ravintolassa, aivan meren äärellä terassilla. Sitten vuokrasimme kaikille skootterit, ne maksoivat vain 30 euroa vuorokausi, mutta takuusummana minun Visaltani otettiin ennakkovarauksena 1528 euroa, jonka kuitin sain takaisin seuraavana päivänä kun palautimme skootterit. Ajelimme niillä sen päivän tutustuen saareen ja menimme sitten iltapäivällä saaren toisella puolella olevalle hiekkarannalle uimaan ja snorkkeloimaan. Sitten kauppaan ostamaan ruokaa ja juomaa, ja vaihteeksi söimme illalla veneellä perämiehen valmistaman pastapäivällisen ja täytyy sanoa, että Oskari ylitti itsensä, sillä varsinkin salaatti ja kastike olivat todella herkullisia.

Keskiviikkona minä keitin puuroa aamiaiseksi, ja myönnettävä on, että kyllä kaurapuuro voisilmällä ja hillolla höystettynä on oikein hyvää ja terveellistä. Sitten lähdimme dingillä rantaan, jossa mopomme odottivat. Ajoimme korkealle kukkulalle, jossa oli Napoleonin rakennuttama linnoitus ja josta oli upeat näköalat alas kaupunkiin. Ajoin yhdessä kurvissa vähän mutkan suoraksi ja törmäsin yhteen aitaan, mutta muuta vahinkoa siitä ei tullut kuin että oikean isonvarpaan kynsi taitaa mustua ja lähteä. Linnoituksessa on nykyään merimuseo, ja aika mielenkiintoinen se olikin, sillä viihdyimme siellä toista tuntia. Sitten olikin taas lounasaika ja menimme samaan hyväksi havaittun paikkaan kuin eilenkin, jossa oli Wifi.

Sen jälkeen vielä muutama kierros kaupungin parilla pääkadulla, joista toisen läpi ei saanut ajaa mopoilla, ja toistakin vain toiseen suuntaan. Sitten luovutimme mopot takaisin ja lähdimme veneelle. Illalla kävimme syömässä yhdessä ravintolassa, jossa kapteeni oli joskus saanut hyvää ruokaa, mutta ilmeisesti kokki oli vaihtunut, sillä nyt se oli pettymys muille, jotka tilasivat lihaa, mutta minä sain kyllä ihan hyvän kalacarpaccion.

Torstaina söimme rauhassa veneessä Oskarin valmistaman runsaan aamiaismunakkaan ja sitten pikkuhiljaa valmistauduimme paluumatkaan. Paluu oli aivan toisenlainen kuin tulomatka, myötätuulessa vene kulki paljon tasaisemmin, vain rullaava heilunta laidasta laitaan oli nyt uutta. Mutta tuuli oli nyt sen verran mietoa, että alkuperäisen Antiguan sijasta päätimme ensin tehdä "välilaskun" Guadeloupen pieneen kalastajakylään, Deshaiesiin.

Sinne pienen joen suistoon ajoimme dingillä ja kävelimme kylän pikkukadun päästä päähän ja menimme syömään yhteen rantaravintolaan. Syötyämme yritimme löytää kylästä jotain ilta elämää, mutta hiljainen oli kylätie, joten palasimme veneelle, ensin vielä kylän toisella laidalla olleen Heminway ravintolan chekattuamme.

Perjantaina sitten suunnistimme kohti Antiguaa, jonne saavuimme hyvissä ajoin ja pääsimme ihailemaan päivänvalossa Falmouth Harbourin satamassa ja klubilla olevia upeita veneitä. Vähän kuuluisampi English Harbour on ihan lähellä saman kapean niemen itäpuolella.

Satamassa oli todella oikea korkeiden mastojen rypäs, ja illalla niiden kaikkien huipussa paloi punainen valo. Siellä oli muun muassa maailman suurin yksimastoinen vene, Mirabella 5.

Edessä oli viimeinen yhteinen ilta Karibialla, sillä lauantai-ilta ja yö menisi purjehtiessa takaisin lähtösatamaamme St.Martiniin.

Niinpä suuntasimme dingimme suoraan matkaoppaassa kehutun ravintola Zansibarin laituriin. Se oli kuitenkin muuttanut nimeään ja on nykyään nimeltään Reef Gardens. Ruoka ja viinit olivat kuitenkin edelleen hyviä, saimme siellä tämän reissun parhainta ruokaa ja parhaita viinejä.

Otimme proseccoa aperitiiviksi alkuruokien kanssa, joina minä söin calamareksia eli mustekalan renkaita, pääruuaksi otin lobsteria eli hummeria ja Sauvignon Blancia Uudesta Seelannista, sitten vielä jälkiruuaksi yhteinen juustolautanen ja perämiehen suosikki punaviiniä, pullo shirazia.

Tarjoilijana meillä oli viehättävä Melinda, joka oli alunperin Englannista, Kentistä, jo vuosia sitten tänne muuttanut. Hän suositteli meille jatkopaikaksi Mad Mongoosea, jossa olisi Hotspottikin, ja niinpä sinne sitten suunnistimme. Siellä oli täysmeno päällä jo 10 aikoihin illalla, reggee raikui ja tummat ja vaaleat ihmiset huojuivat tanssilattialla sen tahdissa. Haimme baarista kaljat ja istuimme ulos terassille. Minä avasin läppärin ja aloin kirjoittaa tänne, tai oikeastaan enimmäkseen latasin niitä kuvia, sillä en oikein pystynyt keskittymään siinä metelissä.

Suomenkielinen teksti ruudustani näkyi kuitenkin hyvin hämärässä illassa, ja pian seuraamme tuli pari suomalaista kaveria, jotka olivat myös tulleet sinne purjeveneellä, ja joista vanhempi, Ari, oli myös maailmanympärimatkalla kuten minäkin, hän kuitenkin pelkästään veneellä.

Hänen osoittensa on http://www.purjeveneseili.blogspot.com/ , hänen mukanaan oli nuorempi kaveri, JiiPee, joka oli tullut Suomesta purjehtimaan jonkun lyhyemmän matkan hänen kanssaan. Ilta meni rattoisasti purjehduksesta jutellen. Ari alkoi ensin tarjota meille kaikille Heinekenia ja loppuillasta meidän Mikko kapteenin ominaisuudessa rupesi tarjoamaan puolestaan paikallista Caribia. Terassin aidan takana yksi paikallinen kaveri juotti aasilleen kaljaa, mutta vain Heineken kelpasi sille. Hän sai myös kapteenimme ja Severin innostumaan aasin selkään ratsaille ja yöllä vielä jatkojen jatkoille paikalliseen yökerhoon, josta aamutuimaan neljän paikkeilla tulimme oman naisemme Vahinen syleilyyn (veneemme nimi tarkoittaa naista jollain Hawaiin murteella).

Lauantaiaamuna olin valmistautunut paistamaan munia ja pekonia pojille aamiaiseksi, mutta vasta puolen päivän aikohin kaikki olivat hereillä. Ja sitten sen jälkeen, kun aioimme nostaa ankkurin ja lähteä, niin pääkone ei lähtenytkään käyntiin. Revittin moottori esiin, ja todettiin, että laturissa on jotain vikaa, jotain vuotoja, onneksi apukone kävi ja löysimme boosterin, joilla saimme ladattua akkuja sen verran, että iltapäivällä saimme pääkoneen käymään ja nostimme ankkurin. Sen illan ja seuraavan yön taas purjehdimme kohti St.Martinia, jonne tulimme myötätuulessa virskirjalla purjehtien sunnuntaiaamuna 7.2. Kaikkiaan viikon aikana purjehdimme noin 350 mailia.

Hyvästelin kaverit ja lensin sunnuntai-iltana tänne Miamiin, jossa taas olen Miami Beachilla.

PS. Ylin kuva on Les Saintsilta. Kun sitä napauttaa kerran niin se suurenee, ja Vahine erottuu selvästi, sillä se on lähinnä vastarannan laituria ja sen kaksi mastoa ja siniset purjeiden suojat ison ja mesaanin puomeilla näkyvät hyvin.

Antigua

Tänään perjantaina lähdimme aamulla Deshaiesista ja ohitimme Montserratin saaren aika kaukaa, mutta näimme kun se alkoi purkautua tavallista kovemmin ja laava laskeutui mereen ja valtava savupilvi nousi ylös vuoren päälle.

Nyt illalla olemme Antigualla ja täällä on upeita veneitä, kuten kuvista voitte nähdä. Lähdimme veneeltä dingillä rantaan ja kävimme syömässä vanhassa Zansibarissa, joka on nykyään nimeltään Reef Gardens. Nyt olemme Mad Mongoosessa, jossa on hyvä Hotspot.