Hong Kong on nähty

Hong Kong on nähty ja kevyeksi havaittu. En voi sanoa niinkuin Caesar, että "veni, vidi, vici" eli tulin, näin ja voitin. Minun on pakko sanoa, että tulin, näin ja petyin. Suurin osa ihmisistä on jotenkin alistuneen tuntuisia. Vierasta katsotaan vähän alta kulmien, mutta suurkaupunkien tapaan, mitään ei sanota. Silloin tällöin sentään jonkun vastaantulijan kasvoilla häivähtää hymy.

Eilen tapasin Couch Surfing tuttuni, Rosarion. Ajelimme ensin ratikalla keskustaan, ja sitten sieltä bussilla Peak´ille, korkealle vuorelle, jolta oli upeat näköalat yli koko Hong Kongin. Takaisin alas tulimme jollain köysiratasvaunulla.
Melkein kaikki bussit ja ratikat ovat täällä muuten kaksikerroksisia. Lieneekö jäänne englantilaisten ajalta, vai vaan pakon sanelema juttu, kun näin paljon ihmisiä elää näin pienellä alueella.
Jotenkin mieleeni tuli äsken Gibraltar, jotain samankaltaisuutta näillä paikoilla on, vuoristomaise
man lisäksi, vaikka täällä ei olekaan niitä inhottavia apinoita eli paviaaneja.
Söimme illallisen siellä huipulla, ja Rosario tilasi kiinaksi ruuat meille. Halusimme molemmat kalaa, josta oli upeat värikuvat ovella. Kuitenkin tarjoilijapoika toi meille "väärät" annokset, kummallakaan ei ollut lohta. Rosario kävi vaihtamassa omansa, mutta minä tyydyin Caesar-
salaattin paniinilla.
Sitten hyppäsimme taksiin, ja vaikka täällä ei ole pelkoa ylihinnoittelusta, kaikissa takseissa on
mittarit ja taksat ovat halpoja, niin silti täällä törmää yllättäviin vaikeuksiin. Rosario höpötti kuskin kanssa kiinaa, pyysi majapaikkani käyntikortin, jota he yhdessä tutkivat, mutta mitään selvää ei tuntunut tulevan. Minua alkoi hymyilyttää, että tällä pikku pläntillä koko ikänsä
asuneet, eivät osanneet suunnistaa lähes kaupungin keskustassa olevaan osoitteeseen!
Ei puhettakaan mistään GPSistä täällä! Lopulta taksi lähti matkaan ja heitti Rosarion jollekin
bussipysäkille ja minut kylläkin Kings Roadille, jossa majapaikkani oli, mutta ainakin sata metriä
sen ohi ja väärälle puolelle vilkasliikenteistä katua.

Majapaikkani täällä oli YesInn, youth hostel, retkeilymaja, jota oikeastaan vähän häpeilin eilen, sillä se vaikutti niin vaatimattomalta ja pieneltä. Se sijaitsi ison kerrostalon 5. kerroksessa. Mutta ei se paljon maksanutkaan, 140 Hong Kongin dollaria eli noin 14 euroa. Yksityishuoneet olisivat olleet vähintään tuplan kalliimpia, eikä niitä ollut vapaanakaan. Minä "asuin" huoneessa, jossa oli 4 kerrossänkyä ja meitä oli 7 poikaa ja yksi tyttö siellä, eli se oli siis " mixed dormitory" eli sekamakuusali. Ja nämäkin makuupaikat tuntuivat olevan kortilla, eilen illalla vastaanoton tyttö joutuin lukuisien puhelinsoittojen lisäksi käännyttämään muutaman yösijan etsijän ovelta, sillä täyttä oli ja tämän hintaisesta majoituksesta tuntui olevan pulaa. Hyvä, että olin varannut paikan netistä jo muutama päivä sitten Suomessa.
Täällä on muuten porttivahti systeemi vielä yleisessä käytössä. Monien hienojen talojen edessä oli porttivahdin pömpeli, jossa usein joku vanhempi mies tienasi lisäeläkettä itselleen. Meidän majapaikkammekin kolmen hissin edessä istui aamusta iltaan harmaapäinen kaveri, joka vahti, kuka hissiin meni ja sieltä tuli. Hän puhui muutaman sanan englantia ja alkoi jo ystävystyä kanssani, ja sanoi aina ohimennessäni minulle "Finland, thousend lakes" ja hymyili päälle.

Eilen aamupäivällä, kun olin päässyt eroon repustani, lähdin kaupungille etsimään terassia, huurteisen (ainakin yhden) kuva mielessäni. Mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty.
Vaikka päällä oli vain t-paita ja shortsit, niin hiki tuli, sillä minkäänlaista juottolaa ei puolen tunnin kävelyllä silmiini sattunut. Lopulta, meren rannalta löytyin hienon hotellin terassi.
Harbour Grandin ovella oli kaksi hienosti puettua turbaanipäistä ovimikkoa. En kehdannut mennä heidän avaamistaan ovista sisään sandaaleissani ja Pori-jazz paidoissani, vaan kiersin takakautta suoraan terassille. Se oli lähes autio, vain yhdessä pöydässä oli yksi pariskunta.
Yritin viittoilla tarjoilijatytölle, mutta hän palveli vain tätä paria, joka ilmeisesti asui tässä
hotellissa. Aloin jo vaipua epätoivoon, sillä olutta teki mieli, mutta paikka vaikutti niin hienolta, että sisälle en näissä tamineissa kehdannut mennä. Onneksi eräs tarjoilija tuli keräämään kuppeja naapuripöydästä ja sain häneltä tilattua Heinekenin, joka maksoi 60 HK$ eli 6 ekeä.
Nyt olin oikeastaan tyytyväinen, että asuin siellä vaatimattomassa majatalossani, enkä täällä
ulkokullattujen ja teeskentelijöitten hienoissa hotelleissa.

Ensimmäinen etappi

Kun lähdettiin Suomesta, niin mittari näytti kai jotain pari astetta pakkasta, mutta täällä oli jo aamulla 26 astetta lämmintä. Hiki nousi melkein heti pintaan ja vaatetta oli vähennettävä. Majapaikkani ei ole kovin ihmeellinen, dormitory tyyppinen. Vaihdoin siellä heti päälle vain yhden
t-paidan ja shortsit sekä jalkaan sandaalit. Silti hiki pukkaa pintaan jo tavallisella kävelyllä, ja myös
aikaero alkaa vaivata, eli alkaa nukuttaa keskellä kirkasta päivää, sillä aikaero on 6 tuntia. Kone laskeutui 8:lta aamulla paikallista aikaa, mutta Suomessa kello oli silloin vasta 02 yöllä. Ja kun koneessa ei oikein saanut nukuttua, niin ihmekkös tuo jos väsy iskee.
Ihmisiä tunkee vastaan joka suunnasta, talot ovat kuin korkeita muurahaiskekoja, sitä todella tuntee itsensä pieneksi muurahaiseksi täällä, yksin vieraalla maalla.

Ensimmäinen matkapäivä

Tässä on HK:n rantaa.
HK:n kerrostalojen kanjonissa.
HK:ssa taksit ovat punaisia Toyota Crowneja.
Maailmanmatkaaja Topi ja lentoemäntä Tiina.
Lähdin siis Finnairin vuorolla Ay-067 tiistaina 10.11.09 Hong Kongiin. Koneen kapteeni oli Lassi Salmi ja purseri Viveca Anthoni. Lensimme lähes 12 kmn korkeudessa noin 850 km/t ja koska matkaa oli 8372 km, niin aikaa siihen meni 9 tuntia 15 minuuttia. Koneen tyyppi oli Airbus A 340
ja siihen mahtuu 269 matkustajaa. Koneiden viihdesysteemit ovat muutamassa vuodessa parantuneet yllättävän paljon. Kaikilla matkustajilla oli nyt omat kuvaruudut, joista voi katsella kymmeniä elokuvia ja muuta videomateriaalia omaan tahtiin, samoin voi soittaa CD-levyjä ja sieltä valita kappaleen, jonka haluaa kuunnella. Ja siellä on nykyään asiaakin, minäkin katselin ja kuuntelin "Classical Destinations"-videoita, joilla kerrottiin Prahassa, Eisenachissa,Toskanassa ja Pietarissa asuneista säveltäjistä ja kirjailijoista. J.S.Bachistakin opin jotain uutta, hän jäi orvoksi eli isä ja äiti kuolivat, kun hän oli 10-vuotias. Mutta se ei siihen aikaan ollut mitenkään tavatonta, sillä 1600-luvulla Saksassa ihmisten keski-ikä oli 22 vuotta!

Mutkia matkaan

Matkaan on tullut yllättäviä mutkia. Minulla on Tapiolan kokovuotinen matkavakuutus, joka maksaa vain noin satasen, mutta muutamista sen rajoituksista en tiennyt. Eli se on voimassa normaalisti vain 3 kk matkan alkamisesta, mutta sen saisi muutettua lisäsopimuksella ja rahalla. Sen sijaan toinen rajoitus, valtameren ylitys, on ehdoton, sitä ei saa muutettua rahallakaan.
Tämän vuoksi kävin viime viikolla Kilroyn matkatoimistossa, joka välittää hollantilaisen Gouda vakuutusyhtiön vakuutuksia myös valtameripurjehtijoille, ja minun matkani vakuutus olisi maksanut 163 euroa, mutta sitten selvisi yllättäen, että he myöntävät vakuutuksia vain alle 60-vuotiaille.
Samalla Hesan reissulla kävin sitten Ifin toimistossa, ja sieltä kyllä saisi tälläinen vanhempikin mies vakuutuksen, mutta arvatkaapa mihin hintaan. Koko matkani vakuutus yli 1000 euroa! Tosin keskittämällä kaikki vakuutukset Ifiin se alenisi 300 euroon.
Tänään aion ottaa selvää Nordean/Trygve-Hansan, Lähivakuutuksen, Pohjolan/Eurooppalaisen
ja Fennian matkavakuutusten ehdoista ja hinnoista.

Ja aivan matkani loppumetreille olen eilen tehnyt pienen taiteellisen lisäyksen:
Cherbourg-Giverny (Claude Monnetin museo) - Pariisi- Helsinki (10.4.2010)

Lähdön hetki lähestyy

Olen päättänyt lähteä matkaan jo ensi tiistaina 10.11. Finnairin Hong Kongin koneella. Kone on kyllä aika täynnä, mutta yritän kuitenkin. Huomasin muuten äskettäin, että Jules Vernen vuonna
1872 kirjoittaman kirjan, Maailman ympäri 80 päivässä, Phileas Fogg kävi myös Hong Kongissa, mutta muuten hänen reittinsä oli aika erilainen kuin minun.

Lisää muutoksia

Olen tänään päättänyt tehdä aika suuria muutoksia matkan loppupäähän.
Syynä muutoksiin on se, että sain eilen Suomen Purjelaivasäätiöltä sähköpostia, jossa tarjottiin Karibian risteilyä Swan 65:lla. Se oli aikaisemmin loppuunmyyty, koska eräs isompi porukka oli varannut koko veneen, mutta nyt he olivat yllättäen peruuttaneet varauksensa.

Samalla olen muokannut koko loppumatkan uusiksi. Se näyttää nyt tältä:
Honolulu-Seattle-Los Angeles-New Orleans-Miami(Miami Beach).
Ja Miamissa minun on oltava viimeistään 28.01.10, sillä lennän sieltä St.Maarteniin, jossa sen Swanin, eli SY Vahine´n pitäisi olla 29.01.10 ja purjehdusreittimme on seuraava:
St.Marten-Antigua-Guadalupe-St.Marten, jonne saavumme takaisin 07.02.10

Sitten lennän taas Miamiin, koska St.Martenin ja Santo Domingon välillä ei ole yhteyksiä.
Miamista lähden sitten muutaman päivän päästä San Juaniin, koska Santo Domingoon ei pääse vapareilla, ja siksi siirryn sieltä Ferries del Cariben laivalla Santo Domingoon, jossa minun on oltava 18.02.10, jotta ehdin toiseen purteeni eli TS Helena´an, jonka miehistön kanssa lähden Atlannin ylitykselle St.Martinista maaliskuun alussa.

Sorry for my English speaking friends, I´ve written all in Finnish this far, but I intend to write also in English in my future blogtexts.

Pieniä muutoksia

Matkaan on tullut pieniä mutkia, eli näillä näkymin lähden reissuun 12.11. lentämällä ensin Hong Kongiin ja sieltä sitten parin päivän päästä Thailla Bangkokkiin, koska Finnairin Bangkokin lennot ovat niin täysiä, ettei niihin vapaalipulla mahdu. Muuten reitti on pysynyt suht samana kuin alunperin syyskuussa suunnittelin. Ajallisesti minulla on oikeastaan vain yksi ehdoton päivämäärä, 18. helmikuuta 2010, silloin minun on oltava Santo Domingossa, ettei Helena jätä minua kuin nallia kalliolle. Muuten olen vain yksinkertaisesti ajatellut olla pitempään siellä missä on kivaa, ja lyhyemmän aikaa siellä missä ei ole kivaa.