Helena St.Martinissa

Tietokoneeni on taas reistaillut, ja se oli korjattavana taalla, mutta samalla havis kaikki uudet kuvat. Lahdemme joka tapauksessa huomenna purjehtimaan Atlannin yli, joten tauko taalla blogilla vaan jatkuu, koska seuraava mahdollisuus puhelin- ja internet yhteyteen voi olla vasta noin kolmen viikon kuluttua Azoreilla, jos emme poikkea Bermudalla.

Tässä on muutama kuva 1. legin päätösjuhlista.

Helenan 1.legi

Kaksi alinta kuvaa on Santo Domingolta ja kaksi seuraavaa Neitsytsaarilta, ja seuraavat St.Martinilta.

Minun piti kirjoittaa yhteenveto tästä Helenan 1. legistä, mutta vaikka internet yhteys nyt pelaakin, niin tietokoneessani on jotain vikaa, sillä en pääse käsiksi kaikkiin kuviini enkä muistiinpanoihini. Täytyy yrittää uudelleen joskus myöhemmin.

26.2.

Tulimme perjantai aamuna St.Martinin Simpson Bayhin ja jäimme aluksi ankkuriin redille.

Kapteeni lähti satamatoimistoon passiemme kanssa. Sillä aikaa me kävimme uimassa meressä laivan vierellä. Aluksi pojat ja tytöt hyppivät korkealta pukspröötistä mereen, sitten Pertsa otti yhden mastossa kiinni olevan köyden ja näytti, kuinka sen avulla voi hypätä Tarzan-hypyn. Sen jälkeen kaikki vanhat ja nuoret hyppivät sillä. Päivällä vierellemme tuli ruotsalainen kolmimastoinen koululaiva Alva, ja ajattelin ehdottaa muille vierailua sinne, mutta se jäi kuitenkin tekemättä, sillä kello 17.30 kääntösilta Marinaan avattiin, ja me menimme muiden mukana moottorilla kapeasta raosta, ja kiinnityimme polttoainelaituriin koko seuraavaksi yöksi.

Marinassa oli sattumalta pari muutakin suomalaista venettä, Seili ja Kastehelmi. Seilin kapteeni,

Ari, muisti tapaamisemme Antigualla ja kutsui minut heti veneeseensä ja tarjosi olutta ja viiniä.

27.2.

Lauantaina vein tietokoneeni korjattavaksi. Päivällä oli suursiivous sekä laivan siirto A-laiturille.

Illalla oli vuorossa tämän legin päätösillallinen. Se katettiin ulos sitlooraan, jonne pantiin pari lakanaa valkeiksi pöytäliinoiksi. Minä keitin alkukeiton, joka oli sipulisoppaa, sitten tuli pihviä ja jälkiruokaa ja talon puolesta punaviiniä, Campo Viejoa. Kaikki vahdit olivat tehneet ohjelmaa ja esittivät ne ruuan jälkeen. Oli sikarimainos Excelente by Carlos, Samun laatima tietokilpailu ja tyttöjen laulua hienoissa merimiespuvuissa.

28.2.

Illalla viimeinen yhteinen illanvietto kaupungilla. Jäin vapaaehtoisesti satamavahdiksi laivalle, koska olin jo alkuillasta käynyt syömässä Lee´s ribsejä. Mara Anttila tuli laivalle.

1.3.

Kävimme Pertsan ja Tommin kanssa hankkimassa muonaa laivalle paikallisesta tukusta.

Siellä vierähti pari kolme tuntia, ja lasku oli pitkälti toista tuhatta taalaa, ja kuorma-autolla ne laivalle tuotiin.

2.3.

Viimeiset "vanhat" lähtivät, suurin osa lähti jo eilen. Joku KLM:n lento oli peruttu ja siksi muutamat joutuivat olemaan laivalla yhden ylimääräisen päivän.

Uudet oppilaat tulivat, ja 2 tulee Chilestä huomenna.

BVI Virgin Tortola

Pitkästä aikaa kunnon nettiyhteys. Kirjoitan kuitenkin vain eilisestä ja tästä päivästä, sillä minulla on nyt vain pari tuntia aikaa, enkä siinä ajassa ehtisi millään kirjoittaa ja ladata kuvia koko Helenan reissusta. Täytyy yrittää tehdä se myöhemmin, vaikka St.Martinilla.

Alin kuva on vielä Jost van Dykeltä, kun viereemme tuli vähän isompi purjealus. Seuraavassa näkyy Princess of Caribian suuruus, kun se lepää Tortolan satamassa.

Sitten eräs paikallinen herrasmies pelastaa meidät merihädästä hinaamalla meidät ankkurissa olleelle Helenalle, kun dingimme moottori sammui aika isossa aallokossa.

Ylin kuva esittää Pertsan pari iltaa sitten saamaa kalaa, jonka joku tunnisti wahooksi. Se painoi melkein 20 kiloa, ja Ristolta meni toista tuntia sen fileroimisessa. Maistoimme Pertsan kanssa sitä heti raakana, kastoimme vain soijakastikkeeseen. Se oli hyvää: parasta sushia mitä olen maistanut, ja varmasti tuoretta. Kuvassa Pertsa vasemmalla ja Risto oikealla.

British Virgin Islands

Olen parhaillaan taalla BVIn Tortola saarella, ja kuvassa on purjelaivamme, kuunari Helena. Eilen olimme Jost van Dyken pienella saarella ja huomenna olemme viela kolmannella Gordan saarella. Tama internet yhteys maksaa taalla 36 dollaria tunti, joten en enempaa nyt kirjoittele.

Mayaguez

Matka tänne laivalle oli melkein yhtä vaikeaa kuin tulo Puerto Ricoon.

San Juanista ei ole tänne bussi eikä juna yhteyttä, ja kaikki paikallisetkin joilta kyselin, sanoivat että tänne pääsee vain taksilla (160$) tai auton vuokraamalla ( 60+kaikki lisät=110$). Mutta koska tiesin, että luottokorttini rajat alkavat olla lähellä, aloin etsiä halvempaa vaihtoehtoa.

Internetistä löysinkin "publicon", yhteiskuljetuspikkubussin, mutta sen lähtöpaikka oli hämärän peitossa. Niinpä eilen aamulla, kun olin aamiaisella hostelliani vastapäätä olevassa kahvilassa, pyysin sen tarjoilijatyttöä soittamaan espanjaksi sinne bussifirmaan ja kysymään lähtöpaikan ja ajan. Se ohje kädessäni lähdin tänä aamuna hostellista varttia vaille kuusi läheiselle lähilinjojen linja-autoasemalle ja nousin bussiin M3, eikä minulla tietenkään ollut sitä 50 senttiä, vaikka muuten niitä oli taskun pohjalla vaivaksi asti. Onneksi oli mukava bussikuski, joka päästi minut 35 sentillä. Mutta sitten piti vaihtaa vielä toiseen bussiin, M1:een ja ensimmäisen bussin päätepysäkillä oli metroasema, jossa oli rahanvaihtokone ja sain taalani muutettua kvarttereiksi. Sitten toisen bussin pysäkille ja kerroin sen kuskille minne olen menossa ja pyysin sanomaan, kun ollaan siellä, kaikki tietenkin espanjaksi. Näin olin vähän ennen seitsemää Avenue Universidadilla, sillä ensimmäisen publicon piti lähteä 7.30. Tarkka osoite oli Calle Sebastian Gonzalesin ja Santa Ritan kulmassa, mutta sitä ei meinannut löytyä, kun ihmiset joilta kyselin näyttivät vähän eri suuntiin, mutta lopulta sen löysin.

Ensimmäinen bussi oli vaan jo täynnä, joten sain paikan seuraavaan 9.30 lähtevään. Kävin aamiaisella läheisessä baarissa ja opettelin merimiessolmuja odotellessa.

Tasan 9.30 toimiston eteen kurvasi aika uuden näköinen pikkubussi, jonka kyytiin meitä hyppäsi vain 5 henkilöä. Sitten kuski haki vielä pari matkustajaa kyytiin matkan varrelta, ja sen jälkeen suunnistettiin kohti Mayaguezia. Noin tunnin ajon jälkeen, pysähdyttiin puolimatkan krouviin, jossa meni varmaan lähes puoli tuntia.

Minun lisäkseni mukana oli toinenkin ulkomaalainen, ranskalainen kaveri, jolla oli kitara mukana, ja hän osasi myös soittaa sitä ja laulaa, näin saimme kuulla pienen konsertin matkalla.

Sitten pari matkustajaa jäi pois kyydistä, ja toinen heistä, vanha mies, vietiin kotiportille saakka.
Näin kello oli aika tarkkaan kaksi iltapäivällä, kun bussi kurvasi Ferries del Cariben toimiston eteen. Se kyyti maksoi vain 20$ eli säästin yli sata taalaa taksihinnoista.

Menin ostamaan laivalippua, ja ensin minulle sanottiin, että se on melkein 200$ mutta sitten kun selvisi, että olen menossa vain yhteen suuntaan niin seniorialennuksineen se tekikin vain 120$.
Mutta se on siis kansipaikka tällä yölaivamatkalla, joka kestää 12 tuntia. Mutta hyvä näin, ainakin rahani riittivät ja vielä jäi vähän ylikin nyt.
Ja koska aikaa oli vielä laivan lähtöön niin kävin kaupungilla, siis Mayaguezissa, ja otin muutaman kuvan sen keskustasta.

Kirjoitan tätä nyt laivalla, jossa on Wifi, ja tämä lysti maksaa 10$ tunti. Saa nähdä onnistuuko kuvien lataus, koska koneksion tuntuu olevan aika hidas, kovasta hinnasta huolimatta.

Ei näköjään kuvien lataus onnistu täällä.

Valentine´s in San Juan

Ystävänpäivä meni kaupungilla kävellessä, ja varjopaikkoja hakiessa, sillä täällä on todella lämmin, yli 30 astetta. Onneksi useimmiten kadun toinen puoli on kuitenkin varjossa, ja siellä onkin sitten ruuhkaa. Majapaikkaan tullessa oli pakko mennä heti suihkuun ja se tuntui tosi ihanalta, samoin kuin kylmä kalja.

Huomenaamuna lähden kuudelta ensin paikallisbussilla, ja sitten yhteispikkubussilla kohti Mayaguezia, ja illalla on tarkoitus nousta Santo Domingon laivaan.

Puerto Rico, San Juan

Matka tänne oli harvinaisen kivinen ja pitkä. Lähdin Miami Beachin Jazz Hostellista puoli kuuden aikaan aamulla Airport Shuttle kyydillä, eli olen ollut matkalla aika tarkkaan 12 tuntia.
Itse lento tänne kesti kuitenkin vain 2 tuntia, mutta ensimmäiselle AAn lennolle, joka lähti 7.45 en mahtunut. Seuraavan piti lähteä jo 9.00, mutta kun olin katsonut sitä Zedistä, niin se oli punaisella. Ajattelin jo, että Neitsyt Maria on hylännyt minut, ja kyselin täysinmaksavan lipun hintaa. Se olisi ollut yli 400 taalaa, joten jäin vain odottamaan, vaikka olin vaparilistan viimeinen eli 27. Mutta niin vain minun nimeni kuulutettiin taas viimeisenä, ja pääsin koneeseen. Mutta kone ei lähtenyt ajallaan. Siinä oli havaittu joku jarruhydrauliikka vika, ja istuimme ensin koneessa puolitoista tuntia, sitten meidät komennettiin ulos kaikkine tavaroinemme, ja sitten lähtöportti ja kone vaihtuivat aivan lentoaseman toiseen päähän, ja noin kello 12 pääsimme uudelleen koneeseen. Matkatavaroiden siirto toisesta koneesta alkoi vasta siinä vaiheessa, joten pääsimme ilmaan vasta yhden paikkeilla. Lento kesti 2 tuntia plus tunnin aikaero, niin siten laskeuduimme tänne siis vasta neljän jälkeen. Ja sitten piti hakea laukut säilöstä, sillä ne olivat tulleet aamukoneella.

Asun vanhassa kaupungissa, Fortalezzassa, vanhassa kuluneessa halvassa Guest Housessa. Tämä kaupunki vaikuttaa harvinaisen kauniilta, paljon vettä, rantaa ja vanhoja taloja. Itse asiassa tämä oli yksi matkani myönteisistä yllätyksistä. Ainoastaan nuo satamaan tulevat jenkkien risteily laivat ja katujen kapeus täällä vanhassa kaupungissa ovat ainoat suuret miinukset. Jenkkien tulo on nostanut hintoja täällä varmaan puolella, ja vanhojen katujen kapeus aiheuttaa puolestaan sen, että täällä on joskus koko kadun mittaisia autojonoja.

Nyt pitäisi vaan päästä sinne Mayagueziin, josta se laiva lähtee. Täällä ei ole mitään bussi tai juna yhteyksiä. Taksi maksaa 130-160 ja auton vuokraus 110 taalaa. Täällä on olemassa yhteinen pikkubussikuljetus, "publico", mutta se lähtee hyvin aikaisin aamulla jostain San Juanin esikaupungista, jonne taksi taas maksaa varmaan vähintään 20-30 taalaa. Katsotaan nyt huomenna miten se järjestyy, tai viimeistään ylihuomenna.

Tässä vanhan kaupungin kupeessa on kaksi vanhaa linnoitusta, aina 1500 luvulta ja Kolumbuksen ajoilta asti. Toisen nimi on Castillo de San Cristobal, ja sieltä on tuossa ylempänä yksi kuva ja alla yksi video. Sen vieressä on toinen, el Castillo San Felipe del Morron linnoitus. Niistä kummastakin on upeat näkymät sekä vanhan että uuden San Juanin yli.