Marina da Horta

Horta on ensimmäinen satama niille, jotka tulevat veneellä Amerikasta Eurooppaan, ja samalla
viimeinen satama niille, jotka lähtevät Euroopasta Amerikkaan. Ehkä sen vuoksi monet purjehtijat ovat alkaneet jättämään merkkejä itsestään joko tullessaan tai lähtiessään, tämä satama on ainutlaatuinen siinä suhteessa, että kaikki sen laiturit, seinät, muuritja penkit ovat täynnä vierailijoiden vuosien mittaan tekemiä värikkäitä maalauksia ja piirroksia. Sadat, tai varmaan tuhannet merenkulkijat ovat jättäneet tänne puumerkkinsä.
Jokekin oli käynyt täällä 20 vuotta sitten ja maalannut silloin jotain jonnekin, mutta emme löytäneet sitä enää, ehkä sen päälle oli maalattu jo joku uusi muistomerkki.

Kävimme eilen satamassa Hannun kanssa toivottamassa hyvää matkaa Helenalle ja irroittelemassa sen köysiä, kun se lähti kohti Cherbourgia puolenpäivän aikaan. Uudessa miehistössä on kuulemma 2 kokkia ja 2 lääkäriä, joten eivätköhän he pärjää. Yrittivät kyllä vielä värvätä Hannua putkimieheksi, kun sellainen puuttuu, sillä Hannu oli ainoa, joka meidän reissulla sai Helenan vessat toimimaan rassaamalla niitä vähän väliä.

Azorit/Faial/Horta

Keskiviikko iltana koko miehistö oli Sport Cafessa päätösillallisella, torstaina siivottiin laiva ja saimme todistukset ja passit. Puolen päivän aikoihin tulin Kuopion kavereiden kanssa Hotel Do Canaliin, ja iltapäivällä kiersimme taksilla 3 tuntia tätä Faialin saarta. Upeita maisemia, kuten kuvista näkyy. Yhteiskuvassa olemme vasemmalta Heimo, Hannu, Möykky, Joke, Joni ja minä.

Atlannin ylitys

Pääsimme siis lähtemään Bermudalta 13.3. illalla.

14.3.
Koko päivän yrjö-olo, todella inhottavaa, niin paha olo, että kadutti, etten jäänyt Bermudalle. Olin punkassa melkein koko päivän. Heitin laastarin menemään. Jäin pois yhdestä merivartiosta ja yhdestä ruuanlaitosta.

15.3.
Aamulla otin uuden pahoinvointi pillerin, muttei sekään heti auttanut, vasta iltapäivällä alkoi meritauti hellittää.
Vietimme Maijan 36 vuotis synttäreitä kakkukahveilla kannella. Olin ruorissa iltapäivällä ja tein oman enkkani 10,3 solmua, eli purjehdimme mukavassa laitamyötäisessä kohti Azoreita, jonne on vielä noin 1500 mailia.
Vanhat roomalaiset kutsuivat tätä päivää nimellä "maaliskuun idus", en tiedä miksi, mutta muistan, että juuri tänä päivänä, vuonna 44 joko BC tai AD, Caesar murhattiin Rooman senaatissa ja hän sanoi kuuluisat viimeiset sanansa:"E tu Brute!", Sinäkin Brutukseni!
En tiedä miksi juuri nämä historian lehtorimme Eero Vilevaaran valkealla liidulla vihreälle taululle kirjoittamat sanat ovat jääneet mieleeni.

16.3.
Sivumyötäinen tuuli jatkuu ja ajoittain mennään jo 11 solmua. Keitettiin Annen kanssa aamupuurot koko porukalle. Siihen meni kokonainen paketti ruisryynejä ja 6 litraa vettä sekä hiukan suolaa. Hyvää tuli ja riittävästi, vähän jäi ylikin.

17.3.
St.Patrick´s Day eli Pyhän Patrikin Päivä, hänhän on Irlannin suojeluspyhimys.
Tänään on Irlannissa suuret juhlat, ja varmaan sitä juhlitaan vähän muuallakin. Ainakin New Yorkissa on iso paraati 5th Avenuella, ja kaikki kapakat täynnä.
Meidän vuoro oli tehdä ruokaa tänään illalliseksi. Teimme t-bone steakkiä eli t-luu pihviä. Hannu hääri ylimpänä kokkina ja me muut avustimme. Ja hyvää tuli, saimme paljon kehuja ja Hannu kunniamaininnan.
Jouduimme laskemaan ison, kun tuuli yltyi yli 20 m/s.
Mutta illalla tuuli heikkeni ja laitoimme jibin ylös ja vauhti parani heti pari solmua.

18.3.
Aamulla aika heikko tuuli, niinpä otimme moottorin purjeiden avuksi ja olemme jurruttaneet nyt koko aamun moottorilla. Ja niin mentiin koko päivä. Aurinko paistoi, mutta tuuli alkaa olla jo aika vilponen.
Illalla hampaasta lohkesi pieni pala. Se oli sama hammas, josta lohkesi pala jo pari kolme viikkoa sitten Miamissa. Jokella oli paikka-ainetta "Espe Cavit W", jolla paikkasin reiän tilapäisesti.
Kelloja siirrettiin tunnilla eteenpäin.

19.3.
Vähän sitä paikka-ainetta lähti pois, mutta kyllä se kuitenkin suurimman osan reiästä vielä peittää. Olemme nyt puolimatkassa Bermudalta Hortaan, noin 900 mailia kumpankin suuntaan,
ja siksi kapteeni tarjosi meille rommiryypyn ja kahvin korvapuusteilla, jotka tytöt olivat hänen toivomuksestaan leiponeet.
Ulkona on noin + 20 astetta ja aika vähän tuulta. Meillä on 6 purjetta ylhäällä: iso(reivaamaton),
main stay sail, fisherman, fore, jib ja flying jib.
Luin hetken Paolo Coelhon kirjaa "Le Demon et Mademoiselle Myrt" ranskaksi ja ymmärsin siitä yllättävän paljon. Sitten luin Petri Tammisen kirjan "Enon opetukset". Tykkäsin siitä. Aloin myös lukea Juha Vuorisen "Siviilipalvelusmies Kristiania", mutta se vaikutti aika rasvaiselta, enkä jaksanut sitä kokonaan lukea, silmäilin silti sen kursoorisesti läpi ja täytyy tunnustaa, että sillä on vulgäärisuudestaan huolimatta tiettyjä ansioita.

Olen päättänyt tehdä muutoksia loppumatkaani. Jään Azoreilla pois Helenalta ja lennän Lissaboniin ja kuljen sieltä Portugalin, Espanjan ja Ranskan halki Cherbourgiin. Näin voin raportoida matkaani lähes päivittäin tänne blogiin. Luulen, että siitä tulee paljon mielenkiintoisempi kuin merimatka Cherbourgiin olisi ollut. Ja koko reissuni kannalta olisi ollut mielenkiintoisempaa aloittaa matkani junalla Venäjän Siperian rataa pitkin, mutta sitä on nyt liian myöhäistä katua.

Tällä legillä kaikki ovat muuten suomalaisia, paitsi Savosta tullut 6 miehen joukkue Kuopion Pursiserasta, sen Maljalahden Klubin ydin joukko: Joke, Joni, Möykky, Hemi, Kari ja Kyösti.
Edellisellä legillä oli mukana yksi meksikolainen Carlos, jolta muuten kysyin kerran mikä on ero espanjan sanoilla "pez" ja "pescado". Carlos kertoi, että pez tarkoittaa vapaata kalaa, kun taas pescado on pyydystetty kala. Muistin nimittäin erään Atahualpa Yupanqin laulun "El nino duerme sonriendo" yhden säkeen, joka kuuluu "el nino quiso ser pez", eli poika halusi olla kala.
Ravintoloiden ruokalistoilla taas käytetään sanaa "pescados", kun puhutaan kalaruuista.

20.3.
On kevätpäivän tasaus, vaikka Mara höpisi koko aamun kevätpäivän seisokista. Pertsa piti sen kunniaksi pienen kahvikonsertin messissä.

21.3.
Vettä on satanut koko päivän ja tuulla rujunnut. Teimme Hannun johdolla olutpataa, ja laiva oli niin kallellaan styyrpuurin puolelle, ettei pystyssä meinannut pysyä, ja aika monta mustelmaa varmaan tulikin. Ja kattilat keittiössä kolisi ja seilasi hellalla laidasta laitaan.
Yöllä ohitimme toisen purjelaivan, "Thor Heyerdahlin", joka kulki moottorilla ja vain 4,5 solmua. Yritimme saada siihen yhteyttä, mutta he eivät vastanneet kutsuihimme.

22.3.
Tänään meillä oli mukava vahtivuoro päivällä 12-4, huomenna meillä on se samaan aikaan yöllä ja sitä ktsutaan koiravahdiksi.
Nojailin takamaston barduunaan ja tähystin valaita, mutta näin vain pari delfiiniä. Enää vähän yli 400 mailia Hortaan jäljellä. Siirrettiin taas kelloa tunnilla eteenpäin, kun ylitimme aikavyöhykkeen.
Joku väitti, että olemme nyt paikassa, jossa Titanic upposi vuonna 1912, mutta kapteeni katsoi karttojaan ja sanoi, että olemme ainakin tuhat mailia etelämpänä.

23.3
Viimeinen kokonainen päivä merellä Helenalla. Laiva kulkee niin vinossa, että sekä kannella että sisällä kajuutassa on tosi vaikea kulkea. Sisällä on kuljettava seiniä pitkin, ja paikallaan ei pysy kuin Matti Nykäsen mäkihyppyasennossa.

24.3.
Viimeinen vartio, tuulta 20 m/s, puuskissa 25, nopeus noin 10 solmua, jibi, fore ja mainstaysail ylhäällä, iso alhaalla. Ilman lämpötila noin 17 astetta, mutta tuulen takia päällä kaikki mitä löytyy, eli lyhythihainen aluspaita, pitkähihainen aluspaita, flanellipaita, villapaita, pusero ja Henri Lloydin sadetakki sekä kainaloon ylettyvät sadehousut, pitkät kalsarit, kumisaappaat, hanskat ja sadetakin tuplahuput. Silti on vähän vilponen olo.
Merisairaus ei ole enää vaivannut sen jälkeen, kun pari päivää lähdön jälkeen aloin syödä St. Martinilta ostamiani Stugeron pillereitä. Scopoderm laastarit auttoivat aluksi vähän, mutta kun tuli isompi myräkkä, niin yrjöt tuli ja revin laastarin pois ja aloin syödä niitä pillereitä.
Saavuimme Azoreille, Faialin saarelle ja Hortan kaupungin satamaan iltapäivällä. Sen kordinaatit ovat 38 astetta 32 minuuttia pohjoista leveyttä, ja 28 astetta 38 minuuttia läntistä pituutta. Ja minulle tuli samalla täyteen 3796 purjemerimailia.

Bermudan kolmio

Olemme juuttuneet tänne Bermudan kolmioon, viranomaiset eivät päästä meitä menemään ennenkuin tänne jättämällemme miehelle löytyy joku joka pitää hänestä huolta.

Eli toisin sanoen 23 suomalaista on Bermudan immigrationin panttivankina. Useilla on jatkolento Suomeen Azoreilta, joilta he nyt uhkaavat myöhästyä. Mutta emme voi tehdä muuta kuin odottaa. Suomen ulkoministeriöönkin on jo oltu yhteydessä, mutta mitään ei ainakaan vielä ole tapahtunut. Täällä on Suomen kunniakonsulikin, mutta hän ei halunnut ottaa mitään vastuuta asiassa. Minäkin lupasin jäädä tänne tämän kaverin seuraksi, jotta muut olisivat päässeet matkaan, mutta ei siitäkään ole mitään kuulunut. Miehen vaimon pitäisi tulla tänne huomenillalla, ehkä silloin vihdoin pääsemme lähtemään.

Nyt täällä sataa ja tuulla rujuaa oikein kunnolla, "gale warning" eli jonkinlainen myrskyvaroitus kuului äsken radiosta, mutta jos lähtölupa tulee, niin heti lähdemme.

Bermuda 2

Kävin eilen parin Kuopion kaverin, Joken ja Jonin, sekä yhden Kotkan pojan, Tokon, sekä Topi Juniorin kanssa Bermudan pääkaupungissa Hamiltonissa. Matka kesti bussilla yli puoli tuntia.

Siellä seuraamme liittyivät vielä Heimo ja Möykky.

Ostin itselleni varusteita Atlannin ylitystä varten: kumisaappaat, pitkät kalsarit ja hanskat.

Kävimme samalla reissulla poikien kanssa pitkällä lounaalla Flanaganin Irish Pubin terassilla, josta ohessa pari kuvaa.

Bermuda on matala, repaleinen saari, täynnä pieniä mukavan näköisiä puokamia. Kesällä täällä on ilmeisesti paljon amerikkalaisia turisteja, mutta nyt on tosi hiljaista.

Kaikkien talojen katot ovat samanlaisia, valkoisia terassimaisia, koska sillä tavalla kerätään sadevettä.

Lähdemme tänään iltapäivällä ylittämään Atlantia, ja kuten sanottu se voi kestää tuulista riippuen 9-14 päivää. Palataan asiaan Azoreilla!

Bermuda

Eilen illalla saavuimme Bermudalle. Tuuli oli koko matkan aika heikkoa, ja niinpä muutaman viime tunnin tulimme taas moottorilla.

Helena on pienen St. Georgen kaupungin laiturissa. Se on Bermudan vanhin kaupunki, perustettu jo vuonna 1612. Tähän aikaan vuodesta täällä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla.

Osa kaupoista onkin suljettu talveksi.

Valtameripurjehdus ei ole mitään lastenleikkiä, se tuli ilmi jo tällä lyhyellä viikon purjehduksella St.Martinilta tänne Bermudalle. Yhden keski-ikäisen miehen mielenterveys järkkyi jo muutaman päivän purjehduksen jälkeen, ja oikeastaan meidän muiden on häntä kiittäminen, että tulimme tänne Bermudalle, emmekä lähteneet suoraan Azoreille. Jätimme hänet tänne lääkärin hoitoon. Ja täällä on talvella niin vähän tapahtumia, että tästä kerrottiin jopa paikallisradion uutisissa.

Kännykkäni näyttö hajosi, kun se oli pudonnut sängyn ja seinän väliin, joten nyt minuun saa yhteyden vain sähköpostin kautta silloin kun olemme satamassa ja internet yhteys toimii.

Lähdemme täältä huomenna, ja meidän pitäisi olla Azoreilla tuulista riippuen 25-27 päivä.

4.3.

Ensimmäinen yö pitkällä matkalla. Purjehdimme myötätuuleen ja se on varsinaista "sunnuntaipurjehdusta" koko päivä.

5.3.

Tänä aamuna taivaanranta oli aivan mustanaan, ja puolenpäivän aikoihin alkoi vettä sataa oikein kunnolla, mutta ei se kuuro kauaa kestänyt. Kapteeni piti tiedotustilaisuuden ja kertoi, että yhden oppilaan mielenterveys järkkynyt, ja kyseinen henkilö on yrittänyt huudella maydaytä radioon ja muuta sellaista. Häntä on vahdittava vuorokauden ympäri, ja jätämme hänet sitten Bermudalle. Meidän hytissämme on lisäksi Möykky ollut pari päivää vuodepotilaana.

Minullakin on meritaudin oireita.

6.3.

Aamulla herätessä ihan hyvä olo, mutta varmuuden vuoksi luen Beatricelta saamani laastareiden

käyttöohjeet. En kuitenkaan ainakaan vielä ota niitä käyttöön, sillä ohjeissa sanottiin, että sillä voi olla haitallisia vaikutuksia prostata ongelmista kärsiville.

7.3.

Laitoin aamulla laastarin korvan taakse, ja aluksi tuntui, että se auttaisi.

8.3.

Kun istuin puoli tuntia messissä aamulla, niin huomasin, että ei se auttanut, se laastari, vaan paha olo tuli taas. Sen vuoksi aloin jo harkita purjehduksen keskeyttämistä ja jäämistä Bermudalle. Ei tuulta juuri ollenkaan, silti huono olo. Matkaa Bermudalle 300 mailia.

9.3.

Alkaa olla jo aika viileää ulkona. On pantava villapaita sadetakin alle, ja pitkät housut sadehousujen alle. Aurinko kyllä lämmittää, mutta tuuli tuntuu kylmältä. Tänään parempi olo.

10.3.

Tulimme tänään iltapäivällä Bermudalle, ja saimme laituripaikan hiljaisessa St. Georgen pikkukaupungissa. Ambulanssi kävi hakemassa potilaamme. Päätin jatkaa purjehdusta.

11.3.

Lähdin bussilla saaren pääkaupunkiin, Hamiltoniin. Matka sinne kesti puolisen tuntia. Yhdessä Tokon ja Möykyn kanssa etsimme veneilyvaate liikettä, ja lopulta sen myös löysimme. Ostin varusteita Atlannin ylitystä varten: kumisaappaat, pitkät kalsarit ja hanskat.

Sitten menimme pitkälle lounaalle Flanagan´s Irish Pubiin.

Illalla St.Georgessa osa porukasta lähti juhlimaan paikalliseen minijahti klubiin. Joke ja Joni olivat vauhdissa, ja olivat kilistäneet kapakan kelloakin, kuten tapana on kun tarjotaan kierros kaikille. Ja sen jälkeen ystäviä ja selkään taputtajia oli riittänyt ja kapakan omistajakin oli innostunut tarjoamaan kierroksen ja Bermudan-Kuopion ystävyysseura oli alustavasti perustettu.

12.3.

Lähtö Atlannille piti tapahtua tänään kello 14, mutta matkaan oli tullut mutkia potilaamme takia.

13.3.

Tiedonantotilaisuus laivalla kello 17. Saimme vihdoin luvan lähteä, kun Suomen ulkoministeriö oli ollut yhteydessä Bermudan viranomaisiin.

Ilma on kurja, vettä sataa ja tuulla rujuaa. Kovassa vastatuulessa saimme Helenan irti laiturista, kun Pertsa työnsi ja veti dingillä Helenan keulaa, keulapotkurin lisäksi.

Alkoi aikamoinen rynkytys, eikä laastarista ollut enää mitään apua. Yrjöt lensi illalla reelingin yli,

ja se helpotti hetkeksi, ja olin ihan normaalisti ruorissa vahtivuorollamme 20-24.

Helena St.Martinissa

Tietokoneeni on taas reistaillut, ja se oli korjattavana taalla, mutta samalla havis kaikki uudet kuvat. Lahdemme joka tapauksessa huomenna purjehtimaan Atlannin yli, joten tauko taalla blogilla vaan jatkuu, koska seuraava mahdollisuus puhelin- ja internet yhteyteen voi olla vasta noin kolmen viikon kuluttua Azoreilla, jos emme poikkea Bermudalla.

Tässä on muutama kuva 1. legin päätösjuhlista.