Lähdin eilen aamulla suurin toivein Cherbourgiin. Ajattelin, että se olisi jotenkin erikoisen viehättävä kaupunki, koska olin nähnyt siellä filmatun elokuvan, "Les Parapluiers de Cherbourg",
kolmeen kertaan, kolmen eri tytön kanssa Hyvikäällä elokuvateatteri Aulassa. Se oli fimattu muistaakseni vuonna 64. ja ohjaaja oli Jacques Demy ja musiikin oli säveltänyt Michel Legrand, ja se oli ensimmäisiä värielokuvia. Mutta se oli myös ensimmäinen näkemäni elokuva, jossa kaikki repliikit laulettiin. Ja se oli niin erikoista, että ekalla kertaa, ajattelin, että mitäs tämä on, pitäiskö lähteä pois, kun tämä on niin outoa. Mutta ónneksi en lähtenyt, sillä kuten sanoin, tulin sen myöhemmin katsoneeksi 3 kertaan.
Kävin myös satamassa olleella Helenalla tapaamassa tuttuja. Ja alunperin minun piti myös ottaa mukaani sinne jättämäni pari kassia, mutta niitä olikin 3, joten katsoin parhaaksi, kapteenilta kysyttyäni, jättää ne edelleen Uuteenkaupunkiin.
Otin kuvan Cherbourgista, jossa Helena on Casinon edessä, ja muutaman junasta paluumatkalla Pariisiin. Menomatkalla junan ikkunat olivat niin likaisia, että niistä tuskin näkyi ulos.
kolmeen kertaan, kolmen eri tytön kanssa Hyvikäällä elokuvateatteri Aulassa. Se oli fimattu muistaakseni vuonna 64. ja ohjaaja oli Jacques Demy ja musiikin oli säveltänyt Michel Legrand, ja se oli ensimmäisiä värielokuvia. Mutta se oli myös ensimmäinen näkemäni elokuva, jossa kaikki repliikit laulettiin. Ja se oli niin erikoista, että ekalla kertaa, ajattelin, että mitäs tämä on, pitäiskö lähteä pois, kun tämä on niin outoa. Mutta ónneksi en lähtenyt, sillä kuten sanoin, tulin sen myöhemmin katsoneeksi 3 kertaan.
Kävin myös satamassa olleella Helenalla tapaamassa tuttuja. Ja alunperin minun piti myös ottaa mukaani sinne jättämäni pari kassia, mutta niitä olikin 3, joten katsoin parhaaksi, kapteenilta kysyttyäni, jättää ne edelleen Uuteenkaupunkiin.
Otin kuvan Cherbourgista, jossa Helena on Casinon edessä, ja muutaman junasta paluumatkalla Pariisiin. Menomatkalla junan ikkunat olivat niin likaisia, että niistä tuskin näkyi ulos.
Nyt tuli nostalginen olo. Vuosi sitten oltiin Cherbourgissa autoretkellä. Kävelimme satamassa ja näimme Suomen lipun liehumassa Helena-laivan perässä. Tuossa samassa paikassa laiva oli sillonkin, ja vaihtoi miehistöä Atlantin ylityksen jälkeen.
VastaaPoistaMinäkin olen nähnyt elokuvan Cherbourgin sateenvarjot lukemattomia kertoja, mutta aina saman tytön kanssa!
Nuorena tuli vaihdettua autoja ja tyttöjä vähän tiheämpään tahtiin kuin nykyään, sillä 30 vuotis hääpäivä lähestyy uhkaavasti.
VastaaPoista