Kaunotar ja kulkuri

"I just met a girl named Marta, and suddenly that name will never be the same to meeee" näin se on, kun ihminen rakastuu, hänestä kuoriutuu yhtäkkiä runoilija. Näin on varmaan käynyt Leonard Bernsteinillekin, kun hän sävelsi tuon laulun, kylläkin Mariasta. Mutta minä tapasin tänään Martan, ja uskallan sanoa, että hän kaunein nainen, jonka olen kohdannut (tietysti lukuunottamatta vaimoani nuorena).
Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, mutta valitettavasti vain minun puoleltani, eli vähän yksipuolistahan se siis oli. Mutta on ihanaa rakastua vähintään kerran päivässä. Eli laulun sanoin "rakastua voi monta kertaa, rakastaa kerran vain", tuo kuulostaa aika deterministiseltä, mutta näin on sanottu Emmerich Kahlmanin Mustalaisruhtinattaren eräässä laulussa. Eli toisin sanoen, se oli varsinaista matkarakkautta, sitä kesti vain puolentoista tunnin matkan Logronosta Bilbaoon.
Martan pappa ei ole kovin köyhä, sillä Marta opiskelee parhaillaan yksityiskoulussa Sveitsissä, hän on matkustellut viime vuonna Australiassa, ja lähtee kohta Intiaan.

Vaikka minulla oli näin kaunista matkaseuraa, niin ehdin silti ottamaan muutaman kuvan, joista näkyy kuinka Riojan alavat viinimaat, vuoret vain taustalla, muuttuvat Bilbaoon tultaessa aika jyrkkärinteisiksi vuoristomaisemiksi.
Bilbao on nykyaikainen suurkaupunki, mutta kaunis sellainen, ja vihreä, jopa raitiotiekiskojen välissäkin kasvaa ruohoa ja päivänkakkaroita.

Ja kulttuuriakin on taas harrastettu. Kävin tänään Guggenheimin museossa, jonka sisäänkäynnin edessä oli "kukkahauva".