Lähdin aamulla San Sebastianista paikallisjunalla Hendaiaan, Ranskan puolelle, matka kesti noin puoli tuntia. Siellä odotti yllätys. Kun menin SNCF:n lippuluukulle ostamaan TGV-junaan lippua, niin tiskillä oli lappu, jossa sanottiin, että kaikki Pariisiin menevät TGV-junat ovat täynnä.
No, tätä se vielä puuttui ajattelin. Pääsiäinen varmaan vaikuttaa. Ja aloin jo epäillä, että Neitsyt Maria on vihdoin hylännyt minut. Kyselin virkailijarouvalta, että milloin olisi tilaa, ja hän sanoi, että vasta huomenna. Sitten hän kuitenkin aikansa tietokonetta näpyteltyään kertoi, että tänä iltana olisi sittenkin yksi mahdollisuus, eli paikallisjunalla Bordeauxiin, joka lähtisi täältä kello 16, sitten vaihto toiseen junaan ja Pariisissa olisin keskiyöllä. No, ei kai tässä muukaan auta ajattelin, ja maksoin lipun hinnan 143 euroa.
Ehdin jo ajatella, että koko päivä menisi hukkaan täällä, mutta sitten huomasin aseman nurkassa automaattisen lipunmyyntikoneen. Menin piruuttaan kokeilemaan sillä, että jos kuitenkin jostain TGV- junasta vielä löytyisi paikka. Ja kyllä, kone sanoi, että parin tunnin päästä suoraan Pariisiin menevästä junasta löytyy yksi paikka 1. luokassa. Lisäksi muistin, että Ranskassakin seniorit saavat alennusta, mutta sitä varten on ostettava oma kortti. Kävin välillä virkailijalta kysymässä saisinko täältä semmoisen kortin, ja onnistuisihan se. Mutta kone ei meinannut millään hyväksyä luottokorttiani, sain ainakin 5 kertaan aloittaa kaiken alusta, mutta lopulta se sylkäisi sisuksistaan valmiin ensiluokan junalipun minulle ja vain 94 eurolla. Voitonriemuisena menin lippua heilutellen virkailijan luo, joka oli aivan äimän käkenä siitä, että kone oli löytänyt minulle paikan, vaikka hän oli minulle moneen kertaan vakuuttanut, ettei niitä ole.
"Carte Senior" tosin maksoi 56 euroa, mutta se on voimassa vuoden, ja kun virkailija palautti erotuksen 87 e, niin maksoin tästä 1. luokan lipusta vain 7 euroa enemmän kuin 2.luokan lipusta.
No, tätä se vielä puuttui ajattelin. Pääsiäinen varmaan vaikuttaa. Ja aloin jo epäillä, että Neitsyt Maria on vihdoin hylännyt minut. Kyselin virkailijarouvalta, että milloin olisi tilaa, ja hän sanoi, että vasta huomenna. Sitten hän kuitenkin aikansa tietokonetta näpyteltyään kertoi, että tänä iltana olisi sittenkin yksi mahdollisuus, eli paikallisjunalla Bordeauxiin, joka lähtisi täältä kello 16, sitten vaihto toiseen junaan ja Pariisissa olisin keskiyöllä. No, ei kai tässä muukaan auta ajattelin, ja maksoin lipun hinnan 143 euroa.
Ehdin jo ajatella, että koko päivä menisi hukkaan täällä, mutta sitten huomasin aseman nurkassa automaattisen lipunmyyntikoneen. Menin piruuttaan kokeilemaan sillä, että jos kuitenkin jostain TGV- junasta vielä löytyisi paikka. Ja kyllä, kone sanoi, että parin tunnin päästä suoraan Pariisiin menevästä junasta löytyy yksi paikka 1. luokassa. Lisäksi muistin, että Ranskassakin seniorit saavat alennusta, mutta sitä varten on ostettava oma kortti. Kävin välillä virkailijalta kysymässä saisinko täältä semmoisen kortin, ja onnistuisihan se. Mutta kone ei meinannut millään hyväksyä luottokorttiani, sain ainakin 5 kertaan aloittaa kaiken alusta, mutta lopulta se sylkäisi sisuksistaan valmiin ensiluokan junalipun minulle ja vain 94 eurolla. Voitonriemuisena menin lippua heilutellen virkailijan luo, joka oli aivan äimän käkenä siitä, että kone oli löytänyt minulle paikan, vaikka hän oli minulle moneen kertaan vakuuttanut, ettei niitä ole.
"Carte Senior" tosin maksoi 56 euroa, mutta se on voimassa vuoden, ja kun virkailija palautti erotuksen 87 e, niin maksoin tästä 1. luokan lipusta vain 7 euroa enemmän kuin 2.luokan lipusta.
Mutta tietenkin olisin nyt saanut sen seniorialennuksella puoleen hintaan.
Mitä opimme tästä:KOSKAAN EI KANNATA HETI LUOVUTTAA, VAAN AINA KANNATTAA KOKEILLA KAIKKIA MAHDOLLISUUKSIA!
Kun kävin ravintolavaunussa, niin huomasin, että 2. luokassa oli aika ahdasta, mutta minulla oli 1. luokassa ruhtinaalliset tilat, sillä koko 4 hengen looshi oli yksin minun aina Bordeauxiin asti.
Vasta sieltä juna täyttyi. Olin Pariisissa kello16.10, eli juna oli vain 10 minuuttia myöhässä.
Montparnassen asemalla maalaispojalla meinasi mennä sormi suuhun. Vaikka olen 3 vuotta sitten ollut siellä viimeksi, niin pyörin ainakin puoli tuntia siellä, ennenkuin löysin tieni metroon.
Kun kävin ravintolavaunussa, niin huomasin, että 2. luokassa oli aika ahdasta, mutta minulla oli 1. luokassa ruhtinaalliset tilat, sillä koko 4 hengen looshi oli yksin minun aina Bordeauxiin asti.
Vasta sieltä juna täyttyi. Olin Pariisissa kello16.10, eli juna oli vain 10 minuuttia myöhässä.
Montparnassen asemalla maalaispojalla meinasi mennä sormi suuhun. Vaikka olen 3 vuotta sitten ollut siellä viimeksi, niin pyörin ainakin puoli tuntia siellä, ennenkuin löysin tieni metroon.
Otin matkalla muutaman kuvan junan ikkunasta, ja pari perillä Pariisiissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti