keskiviikko 25. marraskuuta 2009
Bali
Ensi vaikutelma on tärkeä. En pitänyt Balista, kun tänään tulin tänne. Ainakin tämä Kuta beach vaikutti varsinaiselta turistirysältä. Samui ja Kanariakin tuntuivat paremmilta. Mutta kun nyt olen koko illan kävellyt tuota rantaa, niin täytyy myöntää, että löytyyhän täältä ehkä sentään jotain hyvääkin.
Lähdin siis tänä aamuna kuuden aikaan Bangkokista. Immigration virkailija katsoi pitkään passiani, mutta kun kerroin mitä oli tapahtunut, hän leimasi sen ja pääsin läpi.
Lento Denpasariin kesti 4 tuntia Thain Boeing 777:llä, johon mahtuu 279 matkailijaa, mutta nyt meitä oli vain 134. Silti miehistöä oli runsaasti eli 16 (2+14).
Indonesian virkailija kyseli myös mitä passilleni on tapahtunut, mutta uskoi selitykseni ja löi tarvittavat leimat. Ja viisumi maksoi, 25 US$.
Kentällä olisi ollut taas hotellivälitys, jota ilmeisesti olis kannattanut käyttää, mutta kun heidän 250 000:n rupian huoneet tuntuivat kalliilta, niin hyppäsin taksiin ja pyysin viemään johonkin mukavaan hotelliin Kutalla. Ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut 500 000, joten pyysin ajamaan
halvempaan. Ja erään sivukadun perältä löytyi ihan siisti huone 180 000:lla, mutta kun siihen pantiin päälle tax eli vero, niin sekin tekee 195 000.
Illalla lähdin kävelylle ja menin ensin automaatille. Panin miljoonan tuosta vaan taskuuni.
Mutta kun kävelin rannan hienojen "resorttien" ohi, joissa yksi yö maksaa ylikin miljoonan, ja jossa rynnäkkökiväärein aseistautuneet vartijat pitivät köyhän kansan loitolla, niin en ole koskaan tuntenut itseäni niin köyhäksi miljoona taskussani. Tosin siitä onkin varmaan jo pari-kolmekymmentä vuotta, kun taskussani on viimeksi ollut miljoonia.Se oli aikoinaanTurkissa ja kun Istanbulin Hiltonin baarissa tilasin silloin ginitonikin, se maksoi puolitoista miljoonaa silloista Turkin liiraa. Samalla kertaa muuten livahdin kuokkavieraaksi Turkin presidentin, Demirelin, kutsuihin, jotka olivat ulkona Hiltonin terassilla suoraan baarin alapuolella. Mutta se onkin sitten
taas toinen juttu, ja kerron ehkä siitä joskus myöhemmin.
Ei siitä mihinkään pääse, pidin kyllä Thaimaasta enemmän, mutta eihän tämä Kutan alue ole tietenkään koko totuus Balista. Joka tapauksessa, voi olla etten täällä kovin kauaa viihdy.
Lähden ehkä piankin ainakin Yogyjakarttaan. Opiskelin vähän indoneesian kieltäkin ja pari selvää suomen sanaakin löytyi: yksi on satu ja viisi on lima.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti