Gili Trawangan

Vähän pitempään täällä oltuani en tiedä onko tämäkään nyt se todellinen paratiisi, mutta aika lähellä tämäkin sitä on.
Gili tarkoittaa paikallisella kielellä pientä saarta, ja niitä näkyy olevan useita tässä Lombokin joka puolella. Mutta Lombokin luoteiskulmassa on 3 pientä saarta, joita ainakin ulkomaalaiset pitävät oikeína Gilin saarina. Suurin ja ilmeisesti kaupallisin niistä on juuri Gili Trawangan, jossa olen.
Tästä seuraava on pienin saari, eli Gili Meno, joka on todennäköisesti alkuperäisin. Sitten on vielä Gili Air, joka on lähinnä suurta Lombokin saarta.

Luulin, että ainakaan täällä en ketään suomalaista kohtaisi, mutta toisin kävi. Eilen tapasin lähes parikymmentä suomalaista. Ensin 10 vähän vanhempaa, jotka olivat vain päiväretkellä täällä Lombokista. Sitten 5 nuorta, jotka olivat olleet sukeltelemassa paikallisen firman retkellä, jonka mainoksissa näkyi " Padi, professional ja mestardykare" sanoja. Kuitenkin 3:lla heistä oli happi loppunut ja he joutuivat olemaan 5 minuuttia yhden happipullon varassa, ja yksi oli eksynyt 25 metriin, vaikka piti olla 18 metrissä. En ole harrastanut sukeltamista, joten en tiedä kuinka vaarallisia nuo em. asiat ovat, mutta vähän huolettomalta se tuntuu.

Sitten vielä hotellimme naapurihuoneessa asuu suomalainen nuoripari, joilla on noin 4-5 vuotias poika, Niklas. He kertoivat tavanneensa eilen jonkun suomalaisen tytön, joka on asunut tällä saarella pari vuotta, ja että silloin aluksi täällä ei ollut yhtään hotellia, mutta nyt niitä on jo useita.

Venäläisiä on myös yllättävän paljon, samoin muuten oli Kuta beachillä. Vielä muutama vuosi sitten heitä ei juuri missään tavannut.

Koko tämän päivän olen ollut rannalla, siellä käy ihana tuulenhenki kaiken aikaa, eikä puun alla varjossa pääse palamaan. Välillä kävin vaan snorklaamassa rantavesissä, jotka ovat kristallin kirkkaat ja pieniä, eri värisiä kaloja uiskentelee ympärillä ihan mukavasti.

Ja kaiken aikaa rannalla kiertää sinnikkäitä korukauppiaita, jotka yrittävät myydä tavaroitaan meille turisteille.

Ja vaikka Balilla oli kova liikenne, niin läheltäpiti tilanteita tuli vain skootterin kanssa, mutta täällä Gilillä saa olla tarkkana noiden vankkureiden kanssa, sillä niiden aisat ovat yllättävän leveitä. Yleensä ne soittavat torvea moneen kertaan lähestyessään, mutta eilen illalla olin jäädä aasin alle, tai en tiedä oliko se pieni hevonen, poni, tai aasi, joka veti niitä kärryjä, mutta kuski oli ainakin täys aasi tai torvi, koska ei tällä kertaa soittanut ollenkaan torvea, vaan viime hetkellä sivuun hypäten sain vain pienen hipaisun sen aasin kärryjen aisasta.