maanantai 16. marraskuuta 2009

Ihmeparantuminen

Söin tänään ensimmäisen kunnon aterian moneen päivään.
Sattumalta päiväkävelyllä osuin intialaisen Himali Cha-Cha
ravintolan ovelle. Kymmenen vuotta sitten olin käynyt usein
saman nimisessä ravintolassa, joka sijaitsi muutama sata metriä
Orientalin laiturilta. Nyt niitä on kuulemma jo neljä, ja tämä viimeisin, Sukhumvitin ja Nanan risteyksessä. Tandoori Chicken
Tikka Masala ja Garlic-Nan olivat yhtä hyvää kuin ennenkin.

Kolme-neljä päivää sitten minulla alkoi ilmetä epämääräisiä kipuja alavatsan tienoilla ja pian ne levisivät tai säteilivät myös alaselän alueelle. Luultavasti sen aiheutti se "häirikkö- eli haittarauhanen" eli eturauhanen, tai sitten se johtui munuaisista, tai molemmista. Minulla on ollut kerran aiemmin tulehtunut eturauhanen, johon sain silloin
antibioottikuurin.
Täältä saisi antibiootteja ilman reseptiä apteekista, mutta päätin kokeilla luonnonmenetelmää. Olen nyt kaksi päivää syönyt vain tuoreita hedelmiä, juonut paljon vain vettä, kävellyt, yogannut ja tehnyt säännöllisesti päivittäin erästä voimisteluliikettä, jonka eräs kansanparantaja oli neuvonut eturauhasvaivoista kärsiville.
Ja ihme tapahtui, tänä aamuna olo oli kevyt ja vaivat olivat kuin poispyyhkäistyt.

Eilen illalla vielä olin niin huonossa kunnossa, että en meinannut saada housuja jalkaan, kun selkä oli niin kipeä, ettei se taipunut yhtään. Ajattelin jo, että ellei kunto parane, niin on mentävä lääkäriin, ja ehkä keskeytettävä koko matka.
En kertonut kenellekään vaivoistani, ja siksi kai mielikuvitukseni laukkasi aika lailla, ja välillä
aloin epäillä jo eturauhassyöpää. Olin Suomessa juuri ennen lähtöäni lukenut Iltiksestä kauhu-
kertomuksen Jyrki Kovaleffin viime päivistä. Pelkäsin mennä lääkäriin, pelkäsin, että joutuisin sairaalaan täällä, sillä Jurgen kertoi, että vaikka on vakuutus, niin ennenkuin pääsee sisään, täällä pitää maksaa 30.000 bahtin takuumaksu, jonka saa takaisin sitten kun vakuutusyhtiö maksaa. Hän tarkoitti tällä läheistä yksityistä sairaalaa.

Nyt, muutama tunti "juhla-aterian" jälkeen, tuntuu edelleen hyvältä, mutta varmuuden vuoksi aion edelleen jatkaa vesi-hedelmä-voimistelu kuuriani, ja syödä kunnon aterian vain silloin tällöin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti