Skootteri ei ole lälläripyörä

Kiril sai tänään minut ylipuhuttua vuokraamaan moottoripyörän, tai skootterin tai mopedin, tai mikä se Yamaha Mio Astrostroke sitten lieneekään.
Ja siitä on lälläys kaukana, kun täkäläisen liikenteen sekaan menee, se kun on vielä vasemman puoleista. Ja meikäläisellä kun alkaa noi refleksitkin olla jo vähän hitaita. Mutta hyvin siitä 6 tunnin ja noin 100 kmn matkasta selvittiin, vain pari läheltäpiti tilannetta, kun kaks tyttöä kiilas oikealta ohi ja kääntyi sitten eteen vasemmalle, ja paluumatkalla kun tie oli sateen jäljiltä vähän liukas.
Ja pitihän sitä kokeilla kuinka kovaa mopolla pääsee, yhdessä jyrkässä ylämäessä vedin kaasun pohjaan, ja vaan 65 se mittari näytti.
Kaikki täällä Balilla ajavat jonkinlaisella motskarilla, miehet, naiset ja muutama alle 10 vuotiaskin näkyi harjoittelevan kylätiellä.
Ja bensa on halpaa, 5000 rupiaa eli noin 30 senttiä litra. Ja sitä myydään teiden varsilla litran ja kahden pulloissa ja kanistereissa. Eikä se pyörien vuokrauskaan niin kallista ollut, 60 000 eli aika tarkkaan 4 euroa! Siis molemmat pyörät yhteensä!
Ne vuokrasi meille nuorimies, joka hoiteli asioita majapaikassamme, hänen nimensä oli KETUT, tosi kiva ja luotettava kaveri. Haki meille illalla ihanaa paikallista ruokaakin. Luulimme, että hän on paikan omistajarouvan poika, muttei kuulemma ollut.
Matkamme päätepiste oli 1717 m korkean Batur tulivuoren juurella oleva järvi, joka on saman niminen, ja jonka rannalla olevassa ravintolassa söimme. Kiril söi paistettua kalaa, ja minä grillattua. Hyvää oli, eikä edes vatsa tullut kipeäksi lisukevihanneksista. Järven toisella puolella näkyi toinen vielä korkeampi vuori, Abang, joka on 2152 m korkea, ja muutaman kilometrin päässä olisi ollut saaren korkein huippu, Agung, 3142 m.
Vähän ennen Baturia, isossa tienristeyksessä saimme sakotkin. Kolme poliisia oli siellä vahdissa ja he pysäyttivät meidät, ja antoivat kummallekin lapun käteen ja vaativat 4000 rupiaa.
Yritin kysellä mistä syystä, mutta kun aloin laskeskella mitä se sakko oikein tekee euroissa, niin kun huomasin, että se on noin 28 penniä eli senttiä, niin maksoin ihan mukisematta. Olisipa Suomessakin tuollaisia sakkoja, niitä maksaisi ihan mielellään. Kun näytin lappua majapaikkamme pojalle, niin hän kertoi, että se on parkkisakko määrältään 500 rupiaa!

Joka tapauksessa kivaa se oli, suorastaan upeaa! Kyllä se on ens kesänä motskari hankittava! Joku Virago se varmaan on parasta aluksi ostaa.
Ainoa ärsyttävä asia oli, että heti kun pysähdyimme, ympärillä oli pari kaveria kaupustelemassa jotain, eräällä näköalapaikalla aivan pikkulapsetkin oli pantu myymään postikortteja.

Tässä on muutamia kuvia matkaltamme.