Alunperin minun piti mennä asumaan hostelliin nimeltä The Nunnery, eli Nunnala, mutta kun se oli täynnä, niin internetistä valitsin The Corkman Irish Pubin, jonka yläkerrassa oli reppumatkaajille muutama huone, joissa oli kussakin useampia kerrossänkyjä. Minun huoneessani asui lisäkseni 3 nuorta irlantilaista kaveria, ja naapurihuoneessa asui irlantilaisia tyttöjä.
Kun aamulla väsyneenä kerroin taksikuskille majapaikkani osoitteen, Leicester Street, niin taksikuski, musta mies, ei meinannut millään ymmärtää minua. Epäili perhana, puhunko lainkaan englantia. Kaikki ilmeisesti vain siitä syystä, että äänsin kadun nimen suomalaisittain leicester, kun sitten yhtäkkiä muistin, että sehän pitääkin ääntää "lester". Näin pienestä se voi näköjään joskus olla kiinni.
Kun tulin sukulaisvierailulta illalla, olin juuri aikeissa mennä pesemään hampaitani ja nukkumaan, kun tapasin aulassa 4 irlantilaista tyttöä, jotka olivat aika vauhdissa, ja pyysivät minua mukaansa majapaikan keittiöön, jossa he ryyppäsivät valkoviiniä ja lupasivat tarjota minullekin. Saivat ryökäle puhuttua minut ympäri, vaikka kovasti vastustelin.
Kuvassa ovat kauniin vaalean Clairin lisäksi, joka on takani, vasemmalta lukien tummat Orla, ja Emma, sekä oikealla vaalea Rebecca.
Hienoa, että pankin sotkut sevisivät niin, ettei tullut aivan kohtuuttomia vaikeuksia!
VastaaPoistaVietimme eilen Harlekiinissa pikkujoulua. Teimme siellä koko porukalla "virtuaalista" maailmanympärimatkaa blogisi pohjalta. Kaikki lähettivät terveisiä ja toivottavat hyvää matkan jatkoa.
Kiitos ja hyvaa joulua.
VastaaPoista