Matkavasymysta

Muutama paiva sitten katselin lentolippujani, enka loytanyt mistaan varalippua Hawaiille. Lahdin heti aamusta lappari kainalossa lahimpaan Makkariin, jossa on Wifi. Kirjoitin emailia Suomeen tilatakseni lipun, mutta Makkarin internet ei luottanut Elisan kotipostiin, vaan katkaisi yhteyden aina kun yritin lahettaa viestin. Kirjoitin kaiken uudelleen pariin kertaan ja aina sama juttu. Olihan se lopulta uskottava. Kone kainaloon ja parin kilometrin paassa olevaan toiseen kahvilaan, jossa oli toinen internet yhteys. Aluksi siellakin sanoi, etta liian pitka aika, yhteys katkennut, mutta toisella kertaa, kun kirjoitin lyhyemmin, se onnistui.
Kun sitten tulin kampille, tarkastin viela kerran koko reppuni sisallon, niin sieltahan se lippu kuitenkin loytyi. Ei muutakuin kipin kapin kirjoittamaan uutta emailia, etta sori, lippua ei tarvitsekaan lahettaa.

Tassa lippusekoilussa meni koko eilinen aamupaiva, ja iltapaivalla jalat olivat aivan pokkelona.
Aluksi vasemman jalan reisi oli niin kipea, etta piti kavella melkein linkaten. Sitten molemmat pohkeet tuntuivat painavan kuin lyijy. Katsoin kuvaani, kun se heijastui isoista nayteikkunoista
ja nain vanhan miehen kulkevan vahan kumarassa, ja yrittavan koppelehtia nuorempien tahdissa, ja yrittavan valilla vetaa vatsaa sisaan, jotta keski-ikaisen miehen tuntomerkki, outokumpu, ei nakyisi niin selvasti.

Samalla iski oikein kunnon matkavasymys, seka fyysinen etta henkinen, ekan kerran talla matkalla. Lahdin kuitenkin illalla viela St. Kildaan, joka on Melbournen rantapaikka. Ratikka meni sinne noin puolessa tunnissa. Rannalla oli niin kova ja kylma tuuli, etta lahdin kulkemaan ylos paakatua, jonka toisella laidalla oli kapakoita toisensa peraan. Istuin yhteen poytaan ja tilasin oluen. Katselin ohikulkevia ihmisia ja liikennetta kadulla. Ajattelin, etta mita helvettia ma taalla teen, kittaamassa kallista kaljaa tuntemattomien ihmisten kanssa. Samassa poydassa istui paikallinen nuoripari. Ajattelin jossain vaiheessa alkaa puhua heidan kanssaan ja kertoa matkastani, mutta hylkasin sitten ajatuksen, koska luulen etta se ei heita kovin paljoa olisi kiinnostanut.
Niinpa join olueni ja lahdin kampille, kavin suihkussa ja menin nukkumaan jo puoli kymmenen.

Ja tana aamuna kun herasin, olo oli aivan toinen ja jalat kunnossa. Mieli virkeana lahden tana aamuna viininmaistelu tourille. Kerron siita kunhan ehdin, ja toivottavasti omalla koneella, niin etta kaikki pilkut ja pisteet ovat kohdallaan.
Ja taalla on muuten ilma muuttunut, aurinko on tanaan paistanut pilvettomalta taivaalta koko paivan ja nyt on lamminta, huomiseksi on luvattu 39 astetta!
Mutta mina lahden ehka huomenna takaisin Sidniin, silla kun eilen kavin paikallisessa Quantaksen toimistossa, niin he suosittelivat sita, koska melkein kaikki lennot Aucklandiin ovat taynna, mutta Sidnista on useampia lentoja paivassa ja siten suurempi mahdollisuus paasta mukaan.