Memories

Paasin vihdoin talla Guillaumen koneella tanne, en suoraan , vaan blogspotin kautta.
Olen nyt yksin talossa, muut lahtivat taas jollekin veneretkelle muutamaksi tunniksi, mutta mina jain ihailemaan naita upeita maisemia terassilta merelle viela viimeiseksi vuorokaudeksi.

Minahan en polta, mutta tapanani on kerran pari vuodessa polttaa yksi tai kaksi savuketta. Oikeastaan olen polttanut nuorena yhden kesan, kesan 1962, sain silloin matikassa ehdot, ja se tarkoitti lahinna trigonometriaa ja geometriaa, m.o.t. mika on todistettu. En halunnut suorittaa niita, vaan lahdin kesaksi merille. Ajattelin, etta kertaaminen tekee hyvaa, ja ensi vuonna ei ehtoja enaa tule. Vaan toisin kavi, seuraavana vuonna sain taas ehdot matikassa. Mutta luokanvalvojamme, maisteri Kaartinen, eli Kaakki, oli kylla silloin ihmeissaan, kun todella omistauduin opiskeluun ja sain 10 ehtolaiskokeesta.

Mutta kesan 62 olin siis merilla, ensin SHO:n Siriuksella messikallena ja sitten saman firman matkustajalaivalla, s/s Ariadnella jungmannina. Poltin silloin askin Chesterfieldia paivassa, ja silloin ne olivat ilman filtteria. Illalla olin ihan pilvessa niista. Sitten poltin viela vahanaikaa Clan piipputupakkaa, joka tuoksui hyvalta, mutta kun piipun oljyt pari kertaa tulivat kielelleni, niin koulun alkaessa lopetin senkin. Sen jalkeen olen polttanut vain silloin talloin.

Mutta viime veneretkella, jossain vaiheessa loppuiltaa alkoi ringissa, poydan ympari kiertaa savuke, josta kaikki ottivat henkoset. Niin minakin ajattelin, etta poltan nyt sen taman vuoden savukkeeni, ja otin aina joka kierroksella muutaman henkosen. En huomannut muuta vaikutusta kuin sen, etta tulin iloiseksi. Ja se oikeastaan heratti epailykseni, silla olen kerran aikaisemmin, joskus 70-luvulla kerran polttanut hashista. Mutta kun katsoin pakettia, mista satka oli kierretty, niin se naytti ihan tavalliselta piipputupakalta.

Mutta se 70-luvun juttu meni seuraavasti: Tapasin amerikkalaisen Steven Lontoossa, vietimme yhden paivan yhdessa yrittaen iskea naisia ja muistaakseni Steve taisi jonkun isorintaisen tyton Rhodesiasta saadakin, mutta minun yritykseni tehda vaikutus hanen Etela-Afrikkalaiseen kaveriinsa vetivat vesiperan. Joka tapauksessa vaihdoimme osoitteita Steven kanssa, ja huomasin, etta han on Seattlesta.
Kun muutama vuosi myohemmin paasin Seattleen ensimmaisen kerran, niin otin heti yhteytta Steveen. Asuin silloin Seattlen kentan lahella, oikeastaan Tacomassa sijainneessa Marriottissa.
Steve kertoi, etta han asuu aika kaukana, eika paase hakemaan, ja taksikin tulisi kalliiksi. Eli toisin sanoen han ei ollut kovin kiinnostunut tapaamaan minua. Mutta olin paattanyt, etta minahan menen tapaamaan hanta, koska han antoi osoitteen ja sanoi, etta voin tulla. Niinpa sitten keksin jutella hotellissa hierojana olleen nuoren kauniin naisen kanssa ja kerroin hanelle ongelmani. Han sanoi, etta hanella on auto ja han voi ajaa minut sinne ja ottaa viela parhaan ystavattarensakin mukaan. Mita opimme tasta? Etta aina kannattaa yrittaa. Ajoimme sinne ja otimme aluksi muutamat kaljat, sitten Steve vei minut takapihalleen. Ja toden totta, siella kasvoi aika paljon jotain vihreata kasvia, jota en tuntenut. Steve kertoi minulle, etta se on Cannabis Sativaa, eli hashista, ja kysyi halusinko kokeilla. En ollut koskaan ennen sita kokeillut, koska eihan sita tieda mita myrkkyja kaupitellaan, mutta koska luotin Steveen, niin halusin todella nyt nahda mita se on, ja niin halusivat tytotkin.Niin sitten polttelimme muutaman Steven kaariman satkan, eika silla muuta vaikutusta ollut kuin etta tulimme iloiseksi, muistan etta naureskelimme koko lopun iltaa. Ja sen muistan, etta aamulla ei ollut mitaan kankkusta.
Mutta kuten sanottu, se on ainoa kerta kun olen tietoisesti polttanut hashista. Koska se kerran on kiellettya, niin olen mieluummin juonut viinaa ja karsinyt paansarysta.

Eilen aamulla olin hereilla jo hyvin varhain, muut nukkuivat, vain Remy oli hereilla. Han on mielestani kavereista kaikkein sympaattisin. Han tekee ja saa aikaan asioita tassa talossa.Kun muutama paiva sitten meilla oli barbekuu, niin ihmettelin miksi han yksinaan naytti hoitavan sen, kun muut vain ryyppasivat ja juttelivat. Ajattelin mielessani, etta johtuuko se siita, etta han on vain puuseppa, ja muut ovat kuolutetumpia, vai onko se luonnekysymys. Eilen aamullakin han tiskasi kaikki keittiossa olleet astiat ja siivosi terassin poydan. Sitten han meni takapihalle kastelemaan kukkia. Tana aamuna hanta ei nakynyt, joten mina hoidin valtavan tiskivuoren, joka keittioon illan ja yon aikana oli ilmestynyt. Ja olin ylpea itsestani sen jalkeen. Sitten kuulin, etta Remy oli lahtenyt muutamaksi paivaksi jollekin naapuri saarelle.

Joka tapauksessa HYVAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!