Tahiti, ranskalainen paratiisi

Siitä on jo yli pari vuotta kun pyhiinvaelluksella Espanjassa polvistuin rukoilemaan polun varrella olleen valkean Neitsyt Maarian patsaan jalkojen juureen ja pyysin sijaa majatalossa. Hän tuntuu yhä muistavan minut, sillä muuten en osaa selittää uskomatontata onneani, oivaa tuuriani.
Silloin sain viimeisen paikan majatalosta, ja kun tulin Melbournesta Aucklandiin sain viimeisen paikan koneesta, ja nyt jouluna kun lähdin Aucklandista Tahitille, niin sain, jos en viimeistä, niin ainakin toiseksi viimeisen paikan. Ja kun tulin Tahitille, onni oli edelleen matkassani ja pääsin asumaan 5 ranskalaisen nuoren kaverin taloon. Se pelasti minut pulasta, sillä hotellit ovat täällä tosikalliita, ja olisin todennäköisesti taas joutunut paastoamaan pari päivää, jos olisin joutunut menemään hotelliin, ja pahimmassa tapauksessa olisin joutunut pariksi paivaksi ennen lentoa kadulle, silla matkakassani hupeni Uudessa Seelannissa vahan liikaa.

Lähdin Aucklandista joulupäivänä 25.12. kello 15.00 ja viiden tunnin lennon ja aikavyöhykkeen ylitettyäni saavuin Tahitille jouluaattona 24.12. kello 21.00. Sain viettää joulun siis kahteen kertaan, mutta kummassakaan, ei Uuden Seelannin eikä Tahitin joulussa ollut paljon kehumista.
Lähdin taas matkaan selvittämättä hotellitilannetta Tahitilla, luulin että täällä olisi ollut myös samanlaista halpaa majoitusta kuin Austraaliassa ja Uudessa Seelannissa. Mutta niin ei ollutkaan ja aivan viime tipassa yritin sitten Couch Surfingia eli sohva surffausta. Se on sellainen internet järjestö, jonka jäsen olen, ja me voimme pyrkiä asumaan toisten jäsenten kotiin, useimmiten kyllä vain kuvaannollisesti heidän sohvalleen, muutamaksi päiväksi.

Ranskalainen Guillaume vastasi pyyntööni ja kertoi, että olen tervetullut heidän luokseen. Hänen lisäkseen talossa asuvat Fabien, Julien ja Remy, jotka ovat myös Ranskasta. Lisäksi siellä on vielä viidentenä sveitsiläinen Vincent, joka vain jäi lomaltaan sinne asumaan. Kaverit ovat kaikki 20-30 vuotiaita. He asuvat isossa talossa vuoren rinteellä, josta on upeat näkymät alas Papeteen kaupunkiin ja merelle. Ai niin, ja sitten taalla asuvat viela Fabienin ja Julienin tyttoystavat, Pauline ja Colinne.

Neljä heistä oli lentokentällä vastassa meitä ja laittamassa lei seppelettä kaulaamme, sillä minun lisäkseni sinne tuli asumaan muitakin sohvasurffareita, eli Amalia Buenos Airesista ja nuoripari, Andrea Italiasta ja Nadia Saksasta.

Ainoa ongelma on internet, sillä vaikka talossa on 5 tietokonetta, niin en pääse siellä millään niistä, enkä omallanikaan tänne blogiini. Istunkin nyt Hotelli Hiltonin aulassa Papeteessa ja maksan tästä ainoasta toimivasta yhteydestä täältä 1500 frangia tunti, joten todennäköisesti en kovin paljon täältä kirjoittele, vaan kirjoitan enemmän ja panen lisää kuvia tänne sitten Hawaiilla. Se etten paase muiden koneilla tanne, johtuu varmaan jostain turvallisuusjutusta.
Paitsi että nyt kun kerran täällä Hiltonissa olen, niin taidan vielä kirjoittaa toisen jutun äskettäisestä veneretkestämme.

Jaa niin, toinen ongelma on ranskankieli. Taalla on kylla pakko osata edes vahan ranskaa. Kaupungilla tosi harva puhuu englantia, ja kun illalla kokoonnumme terassille niin keskustelua kaydaan aina ranskaksi, siita yksinkertaisesta syysta, etteivat ketkaat muut kuin Guillaume ja Vincent puhu kunnolla englantia. Eli jos et siita keskustelusta mitaan ymmarra, niin olet ulkona kuin lumiukko.