Rotorua

Lahdin eilen Aucklandista kohti etelaa. Ehka oli jo aikakin, silla kun tulin Nomadsiin huonessani oli 11 muuta asujaa, mutta kun tanaan muutin pois, siella ei ollut enaa ketaan muuta minun lisakseni. Sain muilta pari vienoa huomautusta kuorsauksestani, mutta en arvannut sen olevan noin tehokasta. Nomadsin kannattaa ens kerralla antaa mulle yksityishuone kimppahinnalla. Siita tulikin mieleeni vappuaatto 2007, olin silloin Espanjassa pyhiinvaelluksella ja tulin illalla Utergan kylan pieneen albergueen eli majataloon. Illalla viereisessa kerrossangyssa saksalainen kaveri aloitti aikamoisen kuorsauksen, mutta sitten minun ylapetilleni tuli ranskalainen punakka, isovatsainen kaveri, ja voi veljet mika meteli alkoi. Se oli kuin ukkosen jyrinaa, kuin maanjaristys tai suihkumoottorin koeponnistusta. Kaikki muut huoneessa olevat alkoivat ensin hihitella ja naureskella, mutta kun se vain jatkui ja jatkui, niin nauru loppui lyhyeen, ja useat ottivat makuupussinsa sangylta kainaloonsa, ja menivat toisiin huoneisiin sohville ja lattialle nukkumaan. Se oli kylla unohtumaton yo, varsinainen vappukonsertti, Concerto Grosso kansainvalisilla solisteilla, mutta ranskalaisen basso kaikui ylitse muiden.

Tulin Naked Bussilla tanne Rotoruaan, ja matka kesti melkein nelja tuntia. Viela pari minuuttia ennen bussin perilletuloa muistin, etta hattuni on hyllylla, mutta sinne se kuitenkin jai. Olin kadottanut jo alkuperaisen hattuni Sydneyssa ja ostanut juuri uuden Aucklandista. Ja kuten huomaatte, vaihdoin nyt omaan koneeseen, jossa on äät ja ööt.
Valitsin majapaikakseni täällä Kiwi paka, nimisen majatalon, Nomadsista löytämäni esitteen perusteella. Yleensä en ole varannut mitään etukäteen, paikkaa näkemättä, mutta nyt luotin esitteeseen ja varasin sieltä nukkumapaikan itselleni. Ei olisi pitänyt, petyin aika pahasti, ensinnäkin paikka oli kaukana, pitkän kävelymatkan päässä keskustasta ja jo vähän kulunut joka kantiltaan, esitteen kuvat oli otettu varmaan 5 vuotta sitten. Olisi pitänyt luottaa Alisoniin, Tuusulan naapurimme Anna-Marin vanhaan ystävään, joka ehdotti toista paikkaa. Tapasin Alin ja ajelimme tänään koko päivän lähellä olevia nähtävyyksiä katsellen. Ja huomenna muutan hänen alunperin ehdottamaansa paikkaan.

Tämä Rotorua on jonkinlainen maoriväestön keskuspaikka täällä pohjoissaarella. Heitä on täällä yli kolmasosa väestöstä, ja sen huomaa. Austraaliassa en viikon aikana tavannut kuin muutaman aboriginaalin, mutta Aucklandissa oli jo paljon maoreja, ja täällä siis vielä enemmän.
Amerikan intiaaneihin verrattuna heillä on paljon paremmat oikeudet täällä, maanomistusta ja kaikkia muitakin etuja ajatellen. Austraalialaisia sanotaan muuten ausseiksi ja kaikkia uusseelantilaisia kiweiksi, kansallislinnun mukaan.

Pieniä vastoinkäymisiäkin on sattunut. Hattujeni lisäksi menetin pari päivää sitten kamerani, siitä meni näyttö sököksi, juuri ennen America´s Cupin purjehdusta. Onneksi sain edes jotain kuvattua kännykälläni, mutta kuvien siirtäminen sieltä tietskille oli niin hankalaa, että päätin ostaa uuden kameran, lähes samanlaisen kuin entisen, vaikka se aika pahasti kirpaisikin matkakassaani.

Vielä ennemmän kirpaisi se, kun ostin tänään varmuuden vuoksi jo täältä lentolipun välille Papetee-Honolulu, vaikka ei ole aivan 100% varmuutta pääsenkö edes sinne Tahitille.
Mutta luultavasti joka tapauksessa en pääsisi sille lennolle, jos minulla ei olisi näyttää lippua myös pois Tahitilta. Näin oli myös Australiaan ja Uuteen Seelantiin tullessani, joko viisumi tai lentolippu myös pois maasta oli löydyttävä, muuten ei ollut asiaa lennolle, vaikka lentolippu olisi muuten ollut kunnossa. Se lippu PPT-HNL maksoi muuten 1532 $ NZD, eli matkakassani alkaa olla taas sillä mallilla, että on jätettävä oluet, viinit ja valmiit ateriat vähäksi aikaa, ja siirryttävä vedelle ja leivälle ja ruvettava keittämään riisiä tai pastaa majatalojen keittiöissä.