Eivät täällä ihmiset pää alaspäin kulje, vaikka tämä on kai aika tarkkaan maapallon toisella puolella kuin Suomi. Tulin tänne pari tuntia sitten, ja pidän tästä paikasta, siis Aucklandista.
Heräsin aamulla jo ennen neljää ja aikomuksenani oli lähteä bussilla Sidniin, koska sieltä on enemmän lentoja päivässä Aucklandiin kuin Melbournesta, ja Quantaksen kaupunkitoimistossa minun annettiin ymmärtää, että Melbournesta tällä viikolla kaikki koneet ovat täynnä.
Mieleeni tuli kuitenkin, että jospa sittenkin kävisin kokeilemassa, jospa sittenkin mahtuisin johonkin koneeseen täältä, niin se olisi paljon helpompaa.
Niin sitten aamulla kello 4 otin taksin ja ajoin Southern Crossin asemalle, josta Airport Express bussit lähtevät, ja ennen viittä olin jo kentällä. Täytyy kyllä antaa tunnustusta Quantaksen check-in virkailijoille, tulin taas, kuten Jakartassakin, listautumatta noin vain sinne, koska ajattelin, että jos se kerran on täys, niin ei kannata. Mutta olis pitänyt kuitenkin listautua, sillä he eivät voi sitä normaalisti tehdä, mutta jollain konstilla joku heistä sen nyt kuitenkin hoiti.
Todellista one world henkeä siis heiltä löytyy. Ensimmäinen Quantaksen lento lähti kello 6, ja se oli aivan täynnä, en päässyt siis mukaan. Mutta mukava vanhempi virkailija lohdutti, että kyllä me sinut johonkin koneeseen tänään vielä saadaan mahtumaan. Ja aivan oikein, parin tunnin päästä, kello 08.10, lähtevään Emiratesin koneeseen he minut jotenkin saivat sillä Quantaksen lipulla mahtumaan. Jouduin kyllä odottamaan viimeiseen asti, eli puoli kahdeksalta vasta sain boordarin ja koneen viimeisen paikan. Joku ei vaan ollut herännyt ajoissa, ja se oli minun onneni.
Otin muutaman kuvan niistä Emiratesin emännistä, kun niillä oli niin kivat hatutkin.
Uusi Seelanti on mielestäni aika tavalla samantyylinen kuin Kanada, jotenkin raikkaampi ja siistimpi kuin Amerikka ja Austraalia. Heti kun olin tullut tänne Queens Streetin Backpackers majataloon, menin alas kadulle, terassille ensimmäiselle kaljalle, ja tapasin Nicolaksen ja Mateon Argentiinasta, joiden kanssa lauloimme muutaman laulun ja tangon yhdessä.Tosi upea alku Uuden Seelannin ensimmäisenä päivänä, tunsin heti oloni kotoisaksi, ei mitään kysymyksiä enää, että miksi olen täällä, kaverit tuntuivat ihan vanhoilta ystäviltä.
Emiratesin emäntien kuvien alla on täällä majatalon seinällä oleva Takapunan keilaajien vaakuna. Seuraavassa kuvassa ovat vasemmalta Grace, Mateo, minä ja Nicolas.
Alimmassa kuvassa on Melbournen kentällä lattiassa ollut mosaiikkiteos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti